keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Suomen ensimmäinen valokuva


Nykyään valokuvaaminen on suositumpaa kuin koskaan. Ystävä- ja tuttavapiirissäni  kuvataan paljon, ja uskon, että  monet  varmasti tietävätkin tämän Suomen ensimmäisen valokuvan tarinan, mutta minulle tämä oli uusi juttu. Innostuin asiasta, kun Postikorttien Turku - ryhmä esitteli tämän ainutkertaisen kuvan, ja lähdin etsimään siitä tietoja eri lähteistä. Tässä pieni yhteenveto valokuvasta ja sen taustoista. 


                    

Suomen ensimmäisen valokuvan on ottanut piirilääkäri Henrik Cajander Turussa 3.11.1842 – uudesta Nobelin talosta. Kuvattava talo sijaitsi Uudenmaankatu 8:ssa, ja Cajander asui itse myös Uudenmaankadulla, mutta vastapäätä em. taloa. Miksiköhän kuvanottopäiväksi valikoitui pimeä marraskuun päivä ja kadunvarren talo? Ehkä vastaus piilee tässä, Nobelin talo oli silloin vastavalmistunut, ja kamerakin oli uusi ja sitä piti kokeilla. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, ostiko Cajander kameransa Pariisista vai rakensiko sen peräti itse. Cajander nimittäin kävi elokuussa 1842 Pariisissa ja oppi siellä valokuvaustaidon.




Ensimmäisen valokuvan kuvaamispaikalta löytyy tämä  muistolaatta, mutta teksti siinä on varsin himmeää.

Miten talo on saanut nimensä? Sen suunnitteli ruotsalainen keksijä ja arkkitehti Immanuel Nobel. Hän oli Alfred Nobelin, dynamiitin keksijän, isä. Se antaa kyllä tuolle Suomen ensimmäisen valokuvan kohteelle aivan erityistä hohdetta – myöhempien aikojen valossa. Immanuel asui vuosina 1837-1838 Turussa ja piirsi täällä tuon Nobelin talon sekä joitakin pienempiä rakennuksia. Tuon kyseisen talon arkkitehti piirsi turkulaiselle kauppiaalle, Johan Scharlinille. Koristeellinen Nobelin talo oli kaupunkikuvassa ainutlaatuinen, se oli ainoa ruotsalaista empiretyyliä edustanut talo Aurajoen kaupungissa.



Nobel-talo 1950 ja -60 luvulta. (Kuvat Postikorttien Turku)
 
Nobelin talo ehti kuulua yli 120 vuotta Turun katukuvaan, mutta 1960-luvun alussa se purettiin huolimatta siitä, että talo oli sisällytetty kaupungin museolautakunnan laatimaan, historiallisesti arvokkaina pidettyjen rakennusten luetteloon. Ja huolimatta valtavasta polemiikista. Talon tilalle rakennettiin nykyaikainen, 9-kerroksinen liike- ja asuintalo vuonna 1961.


Seisoin samassa paikassa kameroineni kuin Henrik Cajander aikoinaan kuvaamassa kadunvarren taloa. Päiväkin valikoitui harmaaksi ja sateiseksi päiväksi - ei kuitenkaan marraskuussa vaan  tammikuussa. Ja kaunis on nykyinenkin talo, vaan Nobelin taloa meillä ei enää ole, mutta onneksi on valokuvia. Suomen vanhin valokuva on yli 170 vuotias. 


** Tuulia


18 kommenttia:

  1. Vanhat kuvat ovat hienoja ja arvokkaita. Omaa kotikaupunkia rakennuksineen kannattaa kuvailla. Eihän sitä tiedä vaikka juuri sinun kuvaa vuosien päästä joku katselee ja muistelee tai jopa hämmästelee sen ajan rakennuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru! Samaa mieltä olen, kotikaupunkia kannattaa kuvata. Tuon postauksen kuvat on sateenvarjon alla kuvattuja, joten parantamista on. Kuvauksellista viikkoa!

      Poista
  2. Vanhoja Turku -kuvia on aina kiva katsella! Ja hienoa myös kuulla historiaa niiden takaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisabet! Tykkään historiasta kuvien takaa, jos ja kun muutenkin. Sinulle myös kuvauksellista viikkoa!

      Poista
  3. Pst... blogissani olisi sinulle haaste, käyppä nappaamassa =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Katinka! Olipa kiva haaste. Torstai on toivoa täynnä :)

      Poista
  4. Vanhat kuvat ja rakennukset ovat kiehtovia, niinhin kätkeytyy niin monta tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu, Sussi. Tarinat kiehtovat minua. Tarinat talojen, esineitten, kuvien takana...

      Poista
  5. Hyvää tietoa ja mainiot kuvat.
    Turuus olen asunut, tykkään suurkaupungista, asuin muutaman vuoden, tosin savolainen olen.
    Vaikka asunkin Heinolassa.
    Selailin vähän ja tykkäsin myös blogistasi, jäänkin tänne.
    (Niin ne lukijat osio löytyy blogini alhaalta, kun rullaa ihan alas:)
    Kiva kun kävit "kylässä". ♥

    VastaaPoista
  6. Hei Seijastiina! Mukava tavata täälläkin. Sinulle onkin Aurajoen maisemat tuttuja, ja minä mielelläni komeita Kymin maisemia tutkailen. Ne telkkäkuvat olivat upeita!

    VastaaPoista
  7. Hei, kiva, että löysin blogiisi. Täällähän oli heti tarjolla tarinaa vanhasta opiskelukaupungistani. On se sääli, miten näitä rakennuksia on Turussa purettu (niinkuin muuallakin), mutta onneksi monta hienoa on jäljellä mukaanlukien Brinkkalat, Pinellat sun muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun löysit tänne. Turku tuntuu olevan monelle tuttu kaupunki opiskelujen myötä. Onneksi tosiaan on vielä vanhaa Turkua jäljellä, ja nykyään ymmärretäänkin vanhojen rakennuksien arvo. Reipasta viikonloppua teille isoon projektiinne!

      Poista
  8. Ihan äärettömän mielenkiintoinen postaus! Enpä ole moista tarinaa ennen kuullutkaan! Täytyypä käydä kurkistamassa joku päivä tuo historiallinen paikka, jossa ensimmäinen valokuva on napattu!

    Ihanaa viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija, sinä hengenheimolaiseni :) Turku tarjoaa varsin mielenkiintoisia kohteita. Kiitos samoin, ihanaa viikonloppua!

      Poista
  9. Tuulia, tämä olikin uutta tietoa. Jos minulta nyt kysyttäisiin, miksi pimeä marraskuun päivä? Minä vastaisin, että kuvaajan vihollinen on aurinko;) Kuvaan itse suvellakin vain pilvisellä tai sateisella ilmalla. Kertoo kyllä siitä, että en ole kuvaajana hääppönen.

    Turku on ollut monessa edelläkävijänä.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Leena! Taisi olla tuon ajan valotussysteemit varsin kehittymättömiä.

    VastaaPoista
  11. Liityn seuraanne turkulaisena, tutut kuvat, tervetuloa myös mun blogille.

    VastaaPoista
  12. Hei Pike! Käyn sivullasi, kun olen muun kuin kännykän varassa. Kiitos, ja kiva kun tulit joukkoon :)

    VastaaPoista