Ystävällinen Helsingholm

Helsingholm tuo hymyn huulilleni, kun ajattelen tuota kaunista saarta. Nyt elokuussa se oli pienen saaristokierroksemme yksi kohde ja yövyimme siellä kaksi yötä.

Helsingholmissa niinkuin otsikkokin kertoo, on ystävällinen ja viihtyisä tunnelma. Rantautuessa satamasta löytyy aina vastaanottajia, ja niin sitä samantien on jo tutustunut muuhun veneilijäväkeen.   Ja kaikki tervehtivät toisiaan. Kuuluukohan se saaren kirjoittamattomiin sääntöihin? 

Keskikesällä laiturit täyttyvät aamupäivällä veneistä, joten aikaisin pitää satamaan ehtiä. Nyt olimme liikkeellä elokuun puolivälin jälkeen, ja satama tuli iltapäivällä täyteen; koulut kun olivat jo alkaneet ja lapsiperheet tämän vuoksi mantereella. 

Yksi mukavimmista vastaanottajista on tämä "satamavahti", ystävällinen tiikerikissa. Kissan lempipaikka on iso laituri, laiturilta on hyvä tarkkailla sataman elämää ja saada rapsutuksia vierailijoilta; niistä kissa tykkää. Tämä satamavahti tulee hyvin toimeen koirienkin kanssa. Naapuriveneen koiranomistaja pohti asiaa näin: tiikerikissa tietää olevansa sataman valtias ja kuningas omalla reviirillään, joten se hienosti suvaitsee kaikkia vieraita niin meitä ihmisiä kuin eläimiäkin. Saaressa on myös kaksi muuta kissaa, mutta ne eivät ole tiikerikissan veroisia persoonallisuuksia. 

Kun tulemmme saareen, niin katseeni ensimmäiseksi tähyilee laguunin hiekkarannalle... näkyisiköhän siellä Reibas Skäriman'ia? Reibas on saaren valkoinen albiinohevonen, joka käyskentelee saarella vapaana. Ei näkynyt rannalla, joten nyt on pakko laittaa uusintaesitykseen lempikuvani parin vuoden takaa (laatu vain ei ole kovin hyvä näissä). Kuvissa  Reibas nauttii iltapäivän viileydestä jo varjoon jääneellä hiekkarannalla. 

Mutta kyllä minä Reibas Skärimanin tapasin, en tosin noin idyllisissä maisemissa. 

Reibas on Eestistä noin 10 vuotta sitten saarelle tuotu hevonen. Se on harvinainen albiinohevonen sinisine silmineen.  Punaisen tiikerikissan ohella Reibas on ihastuttava persoona. Reibaksella saavat ratsastaa saaren pikkuvieraat. Vauhti ei ole hurjaa. Reibas kun tykkää vedestä, niin toisinaan pikkuvieraat istuvat selässä, kun Reibas käy meressä vilvoittelemassa. Reibas osaa avata aitojen hakoja ja kurkkii saaren isäntäparin talon ikkunoista. Toisinaan se nukkuu talon kuistin edessä. Ja saunan eteisessäkin on Reibas tavattu; yksi rouva  naureskeli, että vain ritari puuttui, kun hän valkoisen hevosen saunan eteisessä kohtasi.

Helsingholmin hiekkapohjaisessa laguunissa on valtavasti tukkakoskeloita, ne sukeltelevat sieltä pikkukaloja. Niitä on hauska seurata, sillä ne ovat rohkeita ja sukeltelevat ihan veneitten vieressä. 

Ja kuvat kertokoon saaren kauniista luonnosta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Högsårassa viihtyvät kaikki. Ja tästä tuli kuin vahingossa eläintarina.

Elokuu lähestyy loppuaan. Kauniita loppukuun päiviä! 

** Tuulia 

Ps. Mitä tietokonetta te käytätte, kun päivitätte reissuillanne blogia? 

Vene-elämässä kun iPhone ja iPad eivät ole kaikkein näppärimpiä blogin kirjoittamiseen, eikä tekstin ja kuvien muokkaaminen ruutuun oikein onnistu noilla. Satamissa olisi joskus kiva päivittää illalla päivän kuulumisia, sillä yhteydet toimivat yllättävän hyvin saaristossa. Useissa paikoissa on 4G-yhteyskin ja 3G-yhteys pelittää hyvin.