Translate

torstai 26. helmikuuta 2015

Rakkaudesta villasukkiin


Ennenkuin siirryn ihaniin villasukkiin, niin haluan kiittää teitä ystävät kivoista kommenteista edelliseen postaukseen, joka kertoi meistä punatukkaisista tytöistä, tässä vielä linkki  - LINK

Ja nyt villasukkiin:
Ystäväni Hannamarja on niitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla jouten. Televisiotakin on turha katsella, jos ei ole kudin kädessä, sanoo hän. Voi, osaisinpa minäkin tuon taidon...
Ja hienoa jälkeä syntyy - kauniita ja suloisia villasukkia, jopa yli oman tarpeen. Hannamarja sai ajatuksen perustaa käsintehtyjen villasukkien nettipuodin, kun ystäväpiiri häneltä kyseli,  että onko sen värisiä ja kokoisia sukkia hänellä valmiina. Nyt Hannamarja antaa ystävilleen ja tutuilleen nettiosoitteen ja sieltä voi kurkata, mitä on tarjolla. Minähän olen kovasti ihastunut näihin Hannamarjan raidallisiin villasukkiin, joten on ilo esitellä näitä ihastuttavia sukkia täällä blogistaniassa ja lisää niitä löytyy Hannamarjan nettipuodista laatuineen ja hintoineen. Laitan linkin tämän postauksen loppuun.

Ja kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 











Eivätkös olekin herkullisen värisiä? Vaan vaihdetaanpas sävyä. 







Ja pikkuisillekin : 




Kesä ja villasukat! 💚

Näihin kuviin ja tunnelmiin on kiva päättää tämä villasukkakavalkadi. Käy katsomassa Hannamarjan nettikauppaa, siellä näitä ihanuuksia on:   hannashandmade.tictail.com


Villasukissa. Lämpimin terveisin, Tuulia 


PS, Ihanainen blogiystäväni Leena Lumi / http://leenalumi.blogspot.fi/  pyysi minulta linkkiä Metsäpuutarha-tarinaani ja aihe sopiikin hyvin tähän varhaiskeväiseen aikaan, kun mieli jo halajaa multahommiin.  Linkki metsäpuutarhaan



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ginger hairs - punatukkaisia tyttöjä


Brittiläinen The Daily Record-lehti kertoo, että punatukkaisia on maailman väestöstä vain 1-2 prosenttia. Mutta sekä Irlannissa että Skotlannissa punatukkaisten lukumäärä on peräti 10-13 prosenttia. Yritin etsiä, mikä on Suomen punatukkaisten määrä väestöstä, mutta en löytänyt. Tämän lauseen kuitenkin löysin - suomalaisista punahiuksisia on vain murto-osa.

Aihe on alkanut taas kiinnostaa minua kovasti, kun avomieheni pojan perheeseen syntyi pieni punatukkainen tyttö pari vuotta sitten. Mieheni poika on miettinyt sukujuuria, mutta varsinaista punatukkaisuutta ei löydy hänen eikä vaimonsakaan suvusta. Jonkun sukulaisen parrassa on punaista ja jokunen yksittäinen punainen hiuskin on löytynyt jonkun sukulaisen päästä.

Mutta kyllä siellä molempien suvuissa ne punahiuksisuuden geenit kulkevat. Ne geenit vain ovat päässeet harvoin näkyviin, koska ne ovat resessiivisiä eli väistyviä ominaisuuksia. Ja pikkuinen punatukkainen tyttö on onnistunut saamaan geenin sekä isältään että äidiltään, ja näin on tämä harvinainen sattuma toteutunut. Monta sukupolvea lienee aikaa kulunut edellisestä punapäästä. Punahiuksisuushan on geneettisesti kaikkein vaikeimmin perityvä hiusten väri.


Ovatko samaa sävyä?

Vaan elämässä voi käydä näinkin...  Minulla ei ole verisukulaisuutta tuohon avomieheni pieneen pojantyttöön, mutta samanväriset hiukset meillä on. Tai oikeammin minun hiukseni ovat olleet noin punaiset kauan sitten. Tuo kuva alarivissä on nelikymmenvuotispäiviltäni eli vanha kuva, siihen ikään mennessä en ollut vielä koskaan värjännyt hiuksiani. Ja oman punatukkaisuuteni tarinan tunnenkin, isoisäni (äidin puolelta) oli punatukkainen.

Valitettavasti tukkani väri on kovasti haalistunut iän myötä ja harmaita hiuksiakin olen saanut. Vaikka sanotaankin, että punainen tukka ei harmaannu samalla tavalla kuin muut hiusvärit. Se kuulemma usein vain haalenee ja muuttuu valkoiseksi. Ovatkohan nuo minun harmaat hiukseni valkoisia? No, nyt on jo väriä päässä, en  pääse tarkistamaan.

Olenkin joskus blogissani maininnut ja siitä tarinankin kirjoittanut, että olen vuosia sitten asunut Irlannissa, tuossa punatukkaisten maassa Link.  Sovin hyvin joukkoon :), vain puheaksenttini paljasti minut.  



Tänne tuli nyt kuvia myös vähän isommasta punatukkaisesta tytöstä, mutta sopivat hyvin saman aiheen alle. Ja tässä tulee samalla esitettyä niitä yhden blogihaasteen kaipaamia kuvia omasta historiastani. Nämä kuvat kertokoon Irlannin ajastani. Pari ihanaa ystävääni ja lukijaani Teija sekä Tiia ovat pyytäneet minua kertomaan Irlannin ajastani blogissa. (ylemmän linkin takana lisää)




Irlannin maisemiin tämä punatukkaisuuden teema minut johdatti. Tuossa viimeisessä kuvassa en vielä tiennyt elämäni tulevia polkuja, vaikka jonnekin kaukaisuuteen katsonkin.



torstai 19. helmikuuta 2015

Heleää helmikuuta


Heips, täällä ollaan! Helmikuun päivät ovat kuluneet todella joutuisasti. Kivat happeningit ovat seuranneet toisiaan. Vaan blogeissa en ole ehtinyt vierailla paljoakaan, tunnustan heti.
 Ja kevyt on tämä heleän helmikuun päivityksenikin. 


On vietetty useita synttäreitä (omiakin), nimppareita, ystävänpäiviä ja laskiaissunnuntaita... 


Ja siinä ei paljoa ehdi kuvia ottaa, kun pikku-Picasso ja pieni Punatukkainen tyttö ovat kyläilemässä. Se on kuulkaa menoa se, iloista sellaista. Vaan sirkusteltta pysyi pystyssä. 


Kansallisrunoilijaakin juhlittiin. Ja maistuu se torttu kahvinkin kera,
 vaikka Runebergin kerrotaan nauttineen torttua  punssin kera. 

On tullut treffattua entisiä työkavereita, jotka tekevät uraansa jokainen nykyään eri tahoilla. Treffipaikka oli viehättävä Café Carre Linnankadulla, Vähätorilla. 
Vähätorilla on monta kivaa kahvila-ravintolaa; ensin tuli Tårget, sitten Tiirikkala ja vielä Café Carre. (pieni Turku-mainos sallittaneen)


Oli niin mukava tavata ihania, vanhoja työkavereita ja jutusteltavaa riitti. Enkä kuvia huomannut ottaa kuin omasta syömisestäni, parsakaali-lohipiirakan.
Tapaaminen oli nyt kuvia tärkeämpää, vaikka kuvista pidänkin. 


Näitä päiviä kun tähän niputtaa, niin tuntuu kuin elämä se olisi kuin silkkiä vaan.
 Kiva kun välillä on näin. 

Ps. Ja kuin pisteenä i:n päälle hain eilen jotakin postistakin. Voitin ihanaisen  Tiia K:n blogin arpajaisissa latvialaista Kivvi-luonnonkosmetiikkaa - Sweet orange body marmeladia
 ja mintunmakuista huulirasvaa. Eikö kuulostakin kesäiseltä. Kaunis kiitos, Tiia!


Silkkisiä hetkiä teille kaikille! 

** Tuulia


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Viikon parhaimmat hetket


Upea Uraäiti haastoi minut listaamaan sydämiä eli iloisia ja ihania asioita viikon varrelta. Tässä piti hiukan ensin toppuutella, että sai hoidettua tämän sitkeän flunssan alta pois. Vaan nyt vastaan tähän positiiviseen haasteeseen.

❤️Kotimaisemissa on näin nättiä, tämä ei sanoja kaipaa. 



❤️ Kävin pakollisen (flunssa)tauon jälkeen tapaamassa Leila-anoppiani. Hän asuu palvelutalossa ja joutuu viettämään suurimman osan ajastaan vuoteen omana. Leila-anoppi on vuosia sitten telonut selkänsä pahassa auto-onnettomuudessa  ja muutama vuosi sitten hänen toinen jalkansa amputoitiin polven yläpuolelta. Lähimuisti ei oikein toimi, mutta laulujen sanat hän muistaa tarkasti vuosikymmenten takaa. Vietettiin taas niin iloisia hetkiä laulellen. Metsäkukkia oli tämän viikon listaykkönen. 



❤️ Tällä viikolla sain kuulla myös vuoden parhaan uutisen! Lapsuudenystäväni T taisteli yhdeksän kuukautta pahanlaatuisen syövän kanssa. Hän on todella rohkea ja urhea nainen ja ihana ystävä. Runebergin päivänä hän sai lääkäriltä puhtaat paperit, syöpä on poissa. Olen onnellinen, että hän on ystäväni ja minulla on yhä hänet ystävänäni. Oliivipuusta tehdyt sydämet sopivat tähän.


❤️ Mieheni pojanpoika täytti 5 vuotta. Nyt viikonloppuna oli riemukkaat juhlat Espoossa, vieraita oli lähes 30 ja ilmassa oli taikaa ja tunnelmaa. Makoisalla lentsikkabrunssilla (lentokoneet ovat tärkeä juttu) aloitettiin juhlat ja sen jälkeen oli  kakun vuoro, eikä minkä tahansa kakun - se oli lehmäkakku! 

Mainio synttärikakku! Päivänsankari tykkää maidosta, lehmäkakku oli sankarin idea :)  

Tuokiokuvia



❤️ Ja arpaonnikin suosi viikolla . Voitin ihanaisen Tiian blogista latvialaisia kauneustuotteita, Kivvi Sweet Orange vartalomarmeladia ja Mint huulimarmeladia. Eivätkö kuulostakin herkullisilta nämä tuotteet?  Latvialaiset kauneustuotteeet ovat minulle ihan tuntemattomia, joten ihastuttavan ja kiinnostavan voiton sain. (kuva Tiian blogista) Kiitos Tiia vielä, jos tänne kurkkaat. 


Tämä mainio sydämien keräilyhaaste on kiertänyt täällä blogeissa jo monilla, joten jätän itse haastamatta yksilöidysti ketään. Mutta heitän haasteen kaikille teille bloggaajaystävilleni, jotka haluatte tähän vastata. Tämä on ihastuttava haaste. Viikon parhaimpia hetkiä eli niitä sydämiä on kiva kerätä :) 


Tiaiset livertelevät ja päivät pitenevät. Ja lokit tähyilevät kevääseen :) 
Heleää helmikuuta kaikille! 

*Tuulia