Translate

perjantai 28. elokuuta 2015

Idyllinen Högsåra



Helsingholmin leppoisista tunnelmista purjehdus jatkui idylliseen ja historialliseen Högsåran saareen. Högsårassa on kaksi satamaa, itäpuolen ja pohjoispuolen satama. Meille on tullut tavaksi kiinnittyä veneellä saaren pohjoispuolelle Keisarinsataman laituriin. Tällä puolen saarta myös Keisari Aleksanteri III vietti osan kesistään 1800-luvun loppupuolella. Historianhavinan voi melkein tuntea, kun noita sen ajan tunnelmia mielessäni pohdiskelen. Huvijahdit olivat isoja ja palvelijoita riitti. Kuninkaalliset matkustajat olivat pukeutuneet valkoisiin asuihin, naiset röyhelöihin ja päivänvarjoilla suojasivat hipiäänsä. Televisiossa on joskus näytetty hyvin säilynyt filminpätkä kuninkaallisten jahdista tässä satamassa, hyvin olen sen mieleeni tallentanut.  Kepeää ja charmikasta on ollut purjehtiminen kuninkaallisilla.



Vaan maailma on totisesti muuttunut. Enää ei ole kuninkaallisia isossa naapurimaassamme. Eikä Högsåran laiturissakaan valtavia jahteja näy palvelijoista puhumattakaan.
 

Högsåra on saarena varsin ihastuttava. Se on toiminut luotsisatamana aikoinaan ja edelleen vanhat luotsien talot ovat komeita mansardikattoineen. Luotsit olivat silloin tärkeitä valtion virkamiehiä ja saivat vaikutteita taloihinsa ulkomailta. Kylä on tänä päivänäkin hyvin hoidettu, siellä on kiva kulkea  - kuin menneessä maailmassa astelisi. 





Ja kun Högsåran saarella ollaan, pitää poiketa myös Farmors Caféen. Meillä oli vielä matkaeväinä Helsingholmista ostettuja savustettuja ahvenia, joten ajatuksena oli syödä kevyt salaatti ja niinpä maistelimme Farmorin uutuutta - herkkuja luomutapaspöydästä. 






Caféssa oli käynyt paljon väkeä, olihan viikonloppu ja suussasulavat leivonnaiset olivat tehneet hyvin kauppansa. Tähän on hyvä mainita, että saareen pääsee myös autolla, joten kauniista saaresta ja  Farmorin herkuista pääsevät muutkin kuin veneilijät nauttimaan.

Farmors Cafésta tepastelimme vielä saaren itäpuolen kyläsatamaan.Tässä tunnelmapaloja sieltä.






Ja lemmikkejäkään ei satamassa ole unohdettu. Koirien ja kissojen pystybaari :) 



Pieni Högsåran kierros on tehty. Verkkojen selvittäjä toivottaa kaikille mukavaa viikonloppua.
Nyt on myös muinaistulien viikonloppu, lauantaina saaristossa syttyvät tulet muistoksi heille,
 jotka eivät koskaan mereltä palanneet.


** Tuulia

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ystävällinen Helsingholm



Helsingholm tuo hymyn huulilleni, kun ajattelen tuota kaunista saarta. Nyt elokuussa se oli pienen saaristokierroksemme yksi kohde ja yövyimme siellä kaksi yötä.



Helsingholmissa niinkuin otsikkokin kertoo, on ystävällinen ja viihtyisä tunnelma. Rantautuessa satamasta löytyy aina vastaanottajia, ja niin sitä samantien on jo tutustunut muuhun veneilijäväkeen.   Ja kaikki tervehtivät toisiaan. Kuuluukohan se saaren kirjoittamattomiin sääntöihin? 
Keskikesällä laiturit täyttyvät aamupäivällä veneistä, joten aikaisin pitää satamaan ehtiä. Nyt olimme liikkeellä elokuun puolivälin jälkeen, ja satama tuli iltapäivällä täyteen; koulut kun olivat jo alkaneet ja lapsiperheet tämän vuoksi mantereella. 




Yksi mukavimmista vastaanottajista on tämä "satamavahti", ystävällinen tiikerikissa. Kissan lempipaikka on iso laituri, laiturilta on hyvä tarkkailla sataman elämää ja saada rapsutuksia vierailijoilta; niistä kissa tykkää. Tämä satamavahti tulee hyvin toimeen koirienkin kanssa. Naapuriveneen koiranomistaja pohti asiaa näin: tiikerikissa tietää olevansa sataman valtias ja kuningas omalla reviirillään, joten se hienosti suvaitsee kaikkia vieraita niin meitä ihmisiä kuin eläimiäkin. Saaressa on myös kaksi muuta kissaa, mutta ne eivät ole tiikerikissan veroisia persoonallisuuksia. 









Kun tulemmme saareen, niin katseeni ensimmäiseksi tähyilee laguunin hiekkarannalle... näkyisiköhän siellä Reibas Skäriman'ia? Reibas on saaren valkoinen albiinohevonen, joka käyskentelee saarella vapaana. Ei näkynyt rannalla, joten nyt on pakko laittaa uusintaesitykseen lempikuvani parin vuoden takaa (laatu vain ei ole kovin hyvä näissä). Kuvissa  Reibas nauttii iltapäivän viileydestä jo varjoon jääneellä hiekkarannalla. 




Mutta kyllä minä Reibas Skärimanin tapasin, en tosin noin idyllisissä maisemissa. 


Reibas on Eestistä noin 10 vuotta sitten saarelle tuotu hevonen. Se on harvinainen albiinohevonen sinisine silmineen.  Punaisen tiikerikissan ohella Reibas on ihastuttava persoona. Reibaksella saavat ratsastaa saaren pikkuvieraat. Vauhti ei ole hurjaa. Reibas kun tykkää vedestä, niin toisinaan pikkuvieraat istuvat selässä, kun Reibas käy meressä vilvoittelemassa. Reibas osaa avata aitojen hakoja ja kurkkii saaren isäntäparin talon ikkunoista. Toisinaan se nukkuu talon kuistin edessä. Ja saunan eteisessäkin on Reibas tavattu; yksi rouva  naureskeli, että vain ritari puuttui, kun hän valkoisen hevosen saunan eteisessä kohtasi.

Helsingholmin hiekkapohjaisessa laguunissa on valtavasti tukkakoskeloita, ne sukeltelevat sieltä pikkukaloja. Niitä on hauska seurata, sillä ne ovat rohkeita ja sukeltelevat ihan veneitten vieressä. 






Ja kuvat kertokoon saaren kauniista luonnosta.









Näihin kuviin ja tunnelmiin. Högsårassa viihtyvät kaikki. Ja tästä tuli kuin vahingossa eläintarina.

Elokuu lähestyy loppuaan. Kauniita loppukuun päiviä! 

** Tuulia 


Ps. Mitä tietokonetta te käytätte, kun päivitätte reissuillanne blogia? 
Vene-elämässä kun iPhone ja iPad eivät ole kaikkein näppärimpiä blogin kirjoittamiseen, eikä tekstin ja kuvien muokkaaminen ruutuun oikein onnistu noilla. Satamissa olisi joskus kiva päivittää illalla päivän kuulumisia, sillä yhteydet toimivat yllättävän hyvin saaristossa. Useissa paikoissa on 4G-yhteyskin ja 3G-yhteys pelittää hyvin. 

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Stenskär - saariston helmi



Gullkronan upeassa saaristossa sijaitseva pieni saaristokylä Stenskär on suuri ihastukseni. Siellä on viehättävä vierasvenesatama noin 10-15:lle veneelle. Saaressa asuu vakituisesti vain  kahdeksan asukasta vuoden ympäri, mutta kesä tuo tullessaan lukuisat venevieraat. 


Kun tulimme saareen, ja veneen manööverit oli tehty, niin huomasimme, että naapuriveneen perässä oli Tanskan lippu. Ja iloinen, ruskettunut pariskunta tervehti meitä. He olivat jo toukokuussa lähteneet kotoaan Tanskasta purjehdusmatkalle, ja olivat kiertäneet Suomen saaristoa pitkin ja poikin. Ja vaikka kesä oli ollut sateinen ja koleakin, niin tämä pariskunta kertoi, että he olivat  kovasti nauttineet purjehdusretkestään ja ihastuttavasta saaristosta ja ystävällisistä ihmisistä. Ei moitteen sanaa mistään, ei säästäkään.

Tilastothan kertovat, että Tanskassa asuu maailman onnellisin kansa. Nyt minäkin sen uskon. Tällä pariskunnalla oli asenne kohdillaan. Ja kertoivat, että matka jatkuu vielä kolmen viikon verran. Mies oli jo eläkkeellä, vaimonsa oli nuorempi, mutta vapaata oli hänelläkin. Toivon tälle mainiolle pariskunnalle aurinkoa ja suotuisia tuulia kotimatkalle Tanskaan. Stenskärin he vievät sinne sydämessään, näin kertoivat.

Ja nyt haluan näyttää  kuvia Stenskäristä ja sitä ympäröivästä merestä. Nämä maisemat ovat lumonneet minut... 


Tässä ihastuttavassa rakennuksessa toimii saaren pieni kauppa. Sieltä saa ostaa savukalaa, uusia perunoita, saaristolaislimppua, salaatteja, tilliä... saaren omia antimia. Saunan varaukset ja  muut ohjeistukset järjestää kaupan iloinen Agnetha. 






Saaren kalastajaperheen talo. Agnetha-rouva pitää kauppaa ja huolehtii saaren upeista kukista. Miesväki kalastaa ja savustaa. Tuolla polulla astelevat ahkerat askeleet. 



Stenskärin auringonlaskussa on taikaa. 

Ihanaa elokuuta ystävät! 

** Tuulia 


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Pensar ja kuningattaren tuoli

Ystäväni Hanna niin kivasti kuvailee, että mikä onkaan ihanampi herätyskellon ääni  kuin lokkien kirkuna aamulla saaristossa. Tuohon ääneen on tänä kesänä herätty useasti niin mökin rannassa kuin merelläkin. Autenttinen heräämiskuva kuva alla :) 



Merta on kynnetty pienellä säteellä, nautittu saariston kauniista maisemista, tavattu ystäviä satamissa, tavattu maailmanmatkalaisia ja kuunneltu heidän tarinoitaan seikkailuista saaristossamme, syöty hyvin, uitu vähemmän... ja kuvia on otettu. Ja minulla ainoana meikkinä - aurinkolasit! 


Pensarin historiallisessa satamassa meillä oli venetreffit s/y Hannan ja s/y Helenan kanssa. Pensarin saarella on "sotaisa" historia, mutta nykyään se on rauhallinen keidas viehättävine ravintoloineen ja saunoineen. 



Pikaisesti historiaan: Pensarin saaren aluetta on käytetty 1930-luvulla ja sotien aikana saariston suojeluskunnan harjoitusalueena ja Lottien koulutuspaikkana. Lotta-järjestön puitteissa myös Kuningatar Silvia vieraili saaressa v. 2012. Valokuva tapahtumasta  oli esillä ravintolan kahvipöydässä. Anteeksi huono kuvanlaatu, aurinko paistoi, lasi heijasti ja kuva on otettu kännykällä. 




Pensarin rakennukset ovat 30- luvulta, alla ravintolarakennus. 





Ja ravintolassa nautittiinkin maistuva illallinen jälkiruokana suussasulava marenkihyve.
Ja s/y Tuulian kippari sai kunnian istua tuolissa, jossa kuningatarkin oli istunut, ks. rusetit :) 




Ja ilta-aurinko kultasi laiturin. 

Lempeää loppukesää teille ystävät! 

** Tuulia