Translate

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kesän summaus - haastein


Vastaan tässä tarinassani kahteen mukavaan haasteeseen, molemmat ovat ihanaiselta Anskulta, joka kirjoittaa tuultajatyrskyja-blogia. Nämä vastaukset ovat vuodenaikajärjestyksessä.

Ensimmäinen haaste johdattelee vielä kerran kesään, haasteessa pyydetään esittelemään kuusi ihaninta kesämuistoa kuvien muodossa. Valinta oli vaikea, sillä viime kesä oli todella mahtava, saaristolaisen ihannekesä. Kauniita ilmoja ja kivoja kohteita riitti. Tässä pieni läpileikkaus kesämuistoista, kuinka ollakaan, saaristosta, ja yksi kuva Stadistakin.



Tervetuloa ensimmäiseksi Ahvenanmaalle, saarimaakunta Lappooseen.
Illansuussa saapuivat myös vanhat puuveneet Lappoon pikkulaituriin. Oi, mikä riemukas tunnelma illalla saarella vallitsikaan. Puuvenekansa oli pukeutunut teeman mukaisiin asuihin. Oli kiva nähdä kylän raitilla Myrskyluodon Maijaa ja Jannea, entisajan  kalastajia, pirtuveneenkuljettajia... Nämä puuveneharrastajat ovat paitsi taitavia käsistään myös taiteellisia - soittivat haitaria, huuliharppua, saksofonia... Tuo oli yksi niitä kesän unohtumattomia tapahtumia.


Helsingholm ja albiinohevonen, Reibas Skäriman. Tein pienen tarinan jo aikaisemmin tästä hevosesta, mutta saari hevosineen ansaitsee tulla mukaan näihin kesän parhaimpiin muistoihin. Helsingholm on kaunis saari suojaisine lahtineen ja monet kutsuvatkin sitä Saaristomeren helmeksi. Siellä  Reibas-hevonen käyskentelee vapaana kaikkien kävijöitten iloksi.

Korpoström on meille tuttu paikka monelta kesältä, ja siellä olemme tutustuneet tosi kivoihin saaristolaisiin, aitoihin korppoolaisiin, jotka ovat asuneet saaressa jo usean sukupolven ajan. Muistorikas paikka. 


Näsbyn vierassatama ja herkulliset katkarapuvoileivät, a'la Skagen - katkaravuissa ei muuten säästellä. Ja lähellä vierasvenesatamaa on varsin ihastuttava kirjasto.


Helsingissä käytiin katsomassa The Tall Ship Races -tunnelmia. Hieno tapahtuma.
Tässä Meksikon purjelaivan upea lähtö satamasta. Kuulemma nämä raakapuilla seisovat miehet sykähdyttävät naisten sydämiä purjehduskisojen satamissa ympäri maapalloa.


Tänä kesänä on saanut nauttia monista sykähdyttävistä auringonlaskuista saaristossa. Valitsin kuitenkin tähän auringonlaskun, jonka olen kuvannut mökkisaareltamme. Kutsunkin tuota kuvaamiskalliota Auringonlaskunkallioksi.



Ja toinen kuvahaaste:
Tarkoituksena on kuvata 10 kuvaa samasta paikasta joka kuukausi kesään asti.
Tässä säännöt: Valitse yksi kotisi ikkuna, josta kuvaat koko kuvasarjasi. Valitse kuukauden päivä, jolloin kuvaat. Ota kuva samasta paikasta joka kuukausi valitsemanasi päivänä ja julkaise kuva blogissasi.
Halutessasi voit julkaista kertyneistä kuvista kollaasin. Haasteen paikkaa saa muunnellakin, mutta tarkoitus on ottaa samasta paikasta kuva samaan aikaan joka kuukausi.


Kuva on otettu kotimme terassilta. Säännöissä ei sanottu, saako zoomata, mutta niin olen kuitenkin tehnyt, jotta saisin tuon kuvan talon vähän isommaksi. Terassimme edessä on niitty, sitten kävelytie ja tuon pienen kallionyppylän päällä seisoo kuvauskohteeni.  Talo on aikaisemmin toiminut kirjastona, mutta nykyään  rakennuksessa on kerhotoimintaa.  

Tämä ensimmäinen kuva on otettu sinä ainoana marraskuun iltapäivänä auringonlaskun aikaan, kun täällä Turun kulmilla oli hippusen verran lunta eli 25.11.2013

Toivottelen tässä samalla ystäville ja tänne piipahtaville hyvää joulunodotusta! 
 Minä suuntaan viikonloppuna Kanarian saarille, Teneriffalle. Se on nykyään ketterää, kun kone lähtee suoraan Turun kentältä.  



maanantai 25. marraskuuta 2013

Merellistä Turkua in pink colours



Lauantaina oli kaunis auringonpaiste, ja hieno valo ennen auringonlaskua; meri ja taivas olivat upean vaaleanpunaiset. Oli varsin tyyntä, ja talot peilautuivat kauniisti veteen.

Veneemme talvehtii Hirvensalossa, saaressa Turun edustalla.  Kuvat on otettu venetelakan rannasta, josta on näkymät Pitkäsalmelle. Lauantaina sää oli otollinen myös ulkoliikunnalle... vaihdettiin paatille paremmin tuulta sietävä peite. Pressusavotastakin otin valokuvia, mutta ne koristakoot kotialbumia. 

Valkoinen, merellinen asuntoalue on nimeltään Majakkaranta. Korkea tornitalo Majakkarannassa on nimeltään Airiston Tähti, se on Turun korkein rakennus, talossa on 18 asuinkerrosta. Tuolta ylhäältä näkyvät lähisaaret, Ruissalo, Satava ja Kakskerta. Ja lännessä aukeaa Airiston merenselkä.     

Ja Turun Linnastakin saa kivoja kuvia erilaisesta suunnasta.Turun Linna  on jo 1200-luvulla perustettu Aurajoen suulle, ja linna on yksi Suomen tärkeimpiä rakennushistoriallisia muistomerkkejä. Turun Linna on nähnyt paljon: hovielämän mahtailun, sotien kauhut, herttuoiden silkit ja vankien ryysyt. Nykyään tämä Turun tunnus elää uutta loistokautta hienona museona ja prameana juhlatilana. 

Linnan oikealla puolella näkyvät uudet punatiiliset kerrostalot Korppolaismäen rinteessä. Uusien talojen myötä tarvittiin parkkitiloja, ja kun maata ei riittänyt, jouduttiin louhimaan Korppolaismäen kallioon suuri parkkiluola. Tuttavaperheelläni on siinä lähellä omakotitalo, ja he jännitivätkin, miten heidän talonsa tulee kestämään isot räjäytystyöt. Talo on edelleen samanmoisena paikallaan!

Olen ottanut näitä kuvia zoomin käyttöä harjoitellen, kuvia olisi kyllä saanut näpsiä lisääkin, mutta nämä nyt valikoituivat tähän tarinaan. Alin kuva on otettu ilman zoomia, siitä huomaa, että kohteet ovat varsin kaukana.

Onpa ollut hieno marraskuu erilaisine värisävyineen. Ja nyt vielä katsomaan perjantaina äänitettyä "Vain elämää" -sarjan viimeistä osaa. Ja niin on kohta tämäkin kuukausi ohikiitänyt. Oli muuten hieno tulkinta Anna Abreulta tuo Ohikiitävää, se ei ollut pinkkiä, siinä oli tummat sävyt. 

Lämpimiä värejä alkaneeseen viikkoon! 

torstai 21. marraskuuta 2013

Huvimaja ja akvarellimaalauksia

Marraskuun pimeinä iltoina on mukava kurkistaa menneen kesän tapahtumiin.
Loppukesällä meillä oli jo perinteeksi muodostunut tapaaminen entisten työkavereitten kanssa. Iloinen joukkomme - Auli kutsujana, Irmeli, Leila, kaksi Pirjoa ja allekirjoittanut - kokoontui Aulin kesäpaikassa, Kakskerrassa. Teema oli varsin ihana, 
Aulin huvimajan avajaiset! 

Vaikka joukkomme on hajonnutkin eri paikkakunnille ja eri työurille vuosien aikana, ystävyytemme on säilynyt. Se on kullanarvoista tässä nykypäivän hektisessä menossa. 







Irmeli ja Leila tekevät tupatarkastusta :) 




Kaunista Suomen suvea Kakskerranjärven rannalla. Vene ja tyyni vesi houkuttelevat uimaan ja soutelemaan.



Nautimme ensin ylähuvilalla pöydän antimista, ja jotka Aulin tuntevat, tietävät, että pöytä notkui herkuista. Mutta taas oli niin paljon muisteltavaa ja jutusteltavaa sekä iloa ja naurua, että kamera unohtui laukkuun. Ja silloin vielä tämä blogiharrastuksenikaan ei ollut näin vakavaa :) olin sen vasta aloittanut. Onneksi kuitenkin huomasin ottaa kameran mukaan järven rantaan, ja sain ikuistettua kauniin huvimajan ja lämpimän kesäillan.


Haluan vielä kertoa ystävästäni Aulista lisää. Auli on jo vuosia harrastanut maalaamista, hän on nykyään Helsingissä vaikuttava akvarellisti ja öljyvärimaalari. 



Kesällä Auli osallistui yhteisnäyttelyyn Perniössä, aiheena oli Turun käsityöläismuseo. Nämä Aulin hienot akvarellityöt melkeinpä pyytävät kertomaan Luostarinmäen tarinaa. 



Luostarinmäen käsityöläismuseo sijaitsee Turun keskustassa Vartiovuoren kupeessa. Alue on minulle tuttu ja rakas, sillä olen asunut nuoruuteni näillä kulmilla. Minua on aina kiehtonut alueen historia, Luostarinmäkihän pelastui Turun suurpalolta vuonna 1827. Siihen maailman aikaan Vartiovuori oli kaukana keskustasta ja melkeinpä pelkkää kalliota; kipinät eivät päässeet leviämään Luostarinmäen talojen pärekatoille, alue oli kallioitten suojassa. Suurpalo tuhosi kolme neljäsosaa Turun kaupungista. Palo on historian suurin kaupunkipalo Suomessa ja Pohjoismaissa. 



Turun käsityöläismuseo on  ainutlaatuinen museo, jossa talot ovat alkuperäisinä omilla perustuksillaan, niitä ei ole tuotu tai koottu mistään muualta paikalle. Tällaista kokonaisuutta ei  maailmasta toista löydy. 
Luostarinmäen käsityöläismuseo avattiin yleisölle kesäkuussa 1940, mutta vielä 1960 luvulla oli joissakin taloissa vakituisia asukkaita. 



Turun kaupunkikuva muuttui merkittävästi Turun palon jälkeen. Pääosin kaupunki rakennettiin uudelleen. Suurimmat rakennukset kuitenkin kunnostettiin ja korjattiin, joten edelleen saamme ihastella Turun Tuomiokirkkoa, Akatemiataloa ja Vanhan Suurtorin rakennuksia. Sieltä Suurtorilta, Brinkkalan talon parvekkeelta julistetaan joka vuosi se kuuluisa joulurauhakin. 


Ensilumi (2012)

Talvinen Aurajoki ja ensilumi päättäköön tämän Aulin  akvarellinäytöksen.

Tutustu Aulin kotisivuihin:


tiistai 12. marraskuuta 2013

Aurajoki pics


Aurajokea valokuvaavat niin Turussa vierailevat matkaajat kuin paikalliset asukkaatkin ahkerasti, joki ja sen rannat viehättävät monia. Tunnustaudun Aurajoen ihailijaksi. Aurajoen varren elämästä löytyy laajempaa tarinaa netistä, joten minä keskityn pieniin yksityiskohtiin joen varrella.

Aurajoen rannalla on ollut asutusta jo monta sataa vuotta sitten, ja joen alajuoksulle syntyi 
1200-luvulla Suomen vanhin kaupunki, Turku.


Joen rannalla aivan Auransillan tuntumassa sijaitsee Turun vanhin puutalo - Qwenselin talo - jo 1700-luvulta. Löysin mielenkiintoisen tiedon aiheesta, Qwenselin talo rakennettiin aikoinaan aatelistolle ja ylemmälle virkamieskunnalle varatulle alueelle, alueen asemakaava oli tehty jo vuonna 1652. Wilhelm Johan Qwensel oli hovioikeudenasessori, korkea-arvoinen virkamies. 
Nykyään talon sisällä voi käydä katsomassa, millaiselta näytti porvariskoti Ruotsin vallan aikana  ja tutustumassa 1800-luvun apteekkiin. 


Apteekkimuseon sisäpihalta löytyy viehättävä Café Qwensel, joka tähän aikaan vuodesta on suljettu. Jotenkin tulee niin haikea tunnelma tästä syyskuvasta, poissa on kesäinen hyörinä ja turistit. Mutta ei hätää, kahvila avataan taasen 30.11.2013 
Sinnehän on pakko mennä aistimaan vanhanajan joulutunnelmaa ja nauttimaan herkullisia leivonnaisia. 


Aurajoen ylittää monta siltaa, yksi niistä on kesällä kukkaloistossaan oleva kevyen liikenteen silta, Teatterisilta. Nyt se näyttää vähän apealta, kun kukat on riisuttu ja viety pois. Kuten nimestäkin voi päätellä, silta vie toist puolt jokkee ihmisiä teatteriin ja muuallekin. 



Jokin aikaa sitten ylittäessäni Teatterisillan, huomasin, että rakkaudenlukkoja oli alettu tällekin sillalle kerätä Keski-Eurooppalaiseen tapaan. Siis lienee totta kuulemani tarina, että rakastavaiset voivat kuulla joen laulun. 

Vertailuksi tähän pari kuvaa sillasta, jotka näpsin Puolan reissullamme. Tämä silta ylittää Motlawa-joen Gdanskissa. Näihin rakkaudentunnustusten määriin meillä on vielä paljon kirittävää. 



Ja takaisin Aurajoen maisemiin. 



Upea Harmonia-veistos on pystytetty telakan perustusten jäänteille ja se on kaunistanut  Aurajokea vuodesta 1996. Pimeänä vuodenaikana veistos on valaistu ja kesäisin se toimii suihkulähteenä. Yleensä, kun uusi veistos paljastetaan se herättää polemiikkia puolesta tai vastaan. Tämän teoksen en ole kuullut herättäneen mitään vastalauseita, päinvastoin, kilvan on tätä kehuttu. Tämän Harmonia-veistoksen on suunnitellut ja toteuttanut berliiniläinen kuvanveistäjä Achim KühnTeosta on myös alettu kutsua nimellä Valaan pyrstö. 
Suihkulähteen eteen on kuluneena kesänä ilmestynyt kanoottilaituri. Kanootit tuovat oman piristävän lisänsä Aurajoen tunnelmaan. 


Tämä Joutsen ei paljoa esittelyjä kaipaa. Tiesittekö, että Suomen Joutsenta oltiin jo viemässä hävitettäväksi vuonna 1945. Silloinen Merimies-Unionin puheenjohtaja Niilo Wälläri pelasti kuitenkin aluksen siltä kohtalolta, meidän kaikkien onneksi. Ja puolestaan 1990-luvulla käytiin kovaa kädenvääntöä purjelaivan sijoituspaikasta Suomessa, monet kaupungit olisivat Joutsenen halunneet. Vaan kotisatamaansa, Turkuun, sai Suomen Joutsen lopulta jäädä. 

                                 

Ja vielä kiva yksityiskohta joen varrelta. Tästä portista kun käyn, niin pääsen Alli-tädin seitsemän sortin kahvipöytään <3


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Marraskuuta



                                   

Ylös, ulos ja lenkille. Vaikka on marraskuu, tänään paistaa aurinko. Yleensähän marraskuu on lyhyiden ja harmaiden päivien aikaa. Ja usein saadaan "nauttia" syyssateista ja syysmyrskyistä. Viime vuonna saatiin ensilumikin jo loka- / marraskuun vaihteessa täällä Etelä-Suomessa. 



Kuva mökiltä 2012 marraskuun alussa. Muistan tuon päivän hyvin, oli pehmeän harmaata, hiljaista ja kevyt ensilumi oli satanut maahan. Ja satuin kaatumaan liukkailla kallioilla ihan suoraan selälleni, onneksi ei käynyt kuinkaan. Minulla oli paksu "mökkipipo" päässä, se suojasi päätäni. Käytännöllinen, ruma piponi, jota olin jo pois heittämässä.


                                 

Ja tähän päivään ja näitä polkuja kulkemaan - kotinurkilla Puromyllyssä. Kotikujaani katselen mäen päältä. Valoa on, vaikka taivas on pilvinen. Pikkupuro solisee ja puut ovat paljaat. Maisema on kadottanut värinsä, haalistunut. Marraskuu kuukauden nimenä tarkoittaa, että maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, ja useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi.



Minusta tämä pensaskasvi on suloinen vielä näin marraskuussakin. Ken tietää nimen? Marraskuu ei taida olla kovin romanttinen kuukausi, nimittäin marraskuussa mennään tammikuun ohella vähiten naimisiin Suomessa. Poikkeuksen teki vuosi 2011, jolloin hääpäiväksi oli mahdollista saada muistettava numerosarja 11.11.11

                                    

Romantiikkaa tai ei, mutta kävelylenkin varrella vanhat pihapiirit houkuttelevat pysähtymään. Vaan niin nopeasti hämärtyy marraskuun päivä illaksi. 
                                 
                                                                
                                                Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
                                                hämärän hahmoja, varjoja tummia.
                                                Lieneekö tonttu vai naapurin kissa, 
                                                vilahdus vain - se on kadoksissa.