Translate

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Minun saaristoni



Näin ison ja hienon otsikon alle aion kirjoittaa alun toistakymmentä vuotta kestäneen "kesäsaaristolaisuuteni". Saaristolaisuuteni  alkoi siitä, kun tämä kaupunkilaistyttö kohtasi kapteenin kymmenisen vuotta sitten, silloin alkoi tutustuminen saaristoon. Kapteenin vanhemmilla on ollut kesämökki saaristossa vuosikymmeniä, ja hän on pikkupojasta asti viettänyt kesiään meren äärellä. Meri ja veneet ovat hänen elämäänsä.
Ja minä olin varsinainen maakrapu, niin ajattelin...


Olen kiintynyt nopeasti kaikkeen saaristoon liittyvään. Eikä se oikeastaan niin kummaa ole, minulla on kuitenkin juuret saaristoon...  vaikka en lapsuuttani enkä aikuisuuttanikaan ole meren äärellä viettänyt kuin vasta nyt.


Isovanhempani äidin puolelta ovat asuneet saaristossa, Merimaskun saarella. Nykyään Merimasku on hyvien siltayhteyksien takana, mutta kun isovanhempani siellä asuivat, sinne piti matkata soutuveneillä, purjeveneillä ja laivoilla. Vesien jäädyttyä kuljettiin hevosilla ja potkukelkoilla saareen. Merimaskun Kirkonsalmeen saatiin vuonna 1926 kapulalossi, ihmisvoimin huonosti liikuteltava, puusta tehty ja huonosti aallokossa kulkeva.
 Vasta vuonna 1952 siirryttiin konekäyttöiseen ja metallirunkoiseen konelossiin,
 joka olikin sitten käytössä vuoteen 1970 saakka.


Minua on aina kiehtonut tarina, kun 7-9-vuotias äitini ja hänen kaksi vuotta vanhempi siskonsa kävivät keväisin ja syksyisin koulussa soutuveneellä, joka lyhensi pitkää koulumatkaa huomattavasti. Talvella ja rospuuttokeleillä joutuivatkin sitten kiertämään suksilla pitemmän reitin kouluun. Penäsin aina äitiäni kertomaan soutumatkasta kouluun ja sen sattumuksista. Minusta se oli niin jännittävää. Pariin kertaan tytöt olivat joutuneet veden varaan, kun vene kaatui. Onneksi selvisivät. Silloin ei käytetty pelastusliivejä! 
Kun tänään näita pienten tyttöjen venematkoja mietin, niin ovat ne olleet hurjia. 
On ollut tuulisia, sateisia, kylmiä ja aallokkoisia matkoja. Ja pienet soutajat.


Noina aikoina on tapahtunut paljon kuolemaanjohtaneita lasten ja aikuistenkin onnettomuuksia saaristossa. Vanhemmilla oli paljon töitä, ei ollut aikaa juosta joka hetki lasten perässä. Saivat siinä vanhemmat olla sydän syrjällään. Meri voi olla myös armoton.


30-40-luvulla isovanhempani muuttivat Merimaskusta Turkuun paremman leivän toivossa. Äitini oli silloin yhdeksän - ja siskonsa 11- vuotias.  Yksi isosetäni muutti Amerikkaan Minnesotan alueelle. Saariston elämä sai jäädä.




Ja näin tuli todistetuksi, että en minä ihan maakrapu ole, juureni ovat saaristossa. 




Kaunis Myrskyluodon Maija, Kristian Meurmanin tulkintana, päättäköön saaristotarinani. 
Turvallista kesää!


** Tuulia




keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Mietteitä mökkilaiturilta



Taitaa tulla erilainen kesä. Mökillä ollaan käyty vain neljästi ja vene on telakalla.Yleensä tähän aikaan vuodesta on jo kesäharrastukset kovasti vauhdissa ja kesämieli vallaton...

Huhtikuussa podimme kapteenin kanssa flunssaa, joka kapteenilla pitkittyi, ja iski lopuksi lihaksiin ja niveliin. Vaan nyt on toivoa ilmassa, melko varma diagnoosi on löytynyt ja lääkitys aloitettu. Ja kesäkin on alkanut...

Voi olla, että vietämme kesän purjehtimatta, kausi on jo pitkällä, ja kuntokaan kapteenilla ei ole vielä kohdillaan.

Siitä onkin jo kulunut vuosia kun venettä ei ole ollut mökkirantaa koristamassa. Kapteeni tietysti haikailee vesille, mutta toisaalta on kiva tehdä kesällä ihan muutakin...

No, olihan meillä vene mökkilaituria somistamassa, kun veneilevät ystävämme Hanna ja Tomppa olivat kyläilemässä saaressa viime viikolla.






Uusia perunoita ja makoisaa pihviä. Sekä jalkapalloviiniä, tottakai, näin MM-kisojen aikaan. Ihanat vieraamme toivat tuliaisina tämän herkullisen "pöydän". Kivaa yhdessäoloa ja seurustelua. Ja laineitten liplatus on sitä parasta taustamusiikkia. 

Saarella ei koskaan tarvitse keksiä mitään ohjelmaa. Mennään tunnelman ja kelin mukaan. On meri, kalliot, linnut, taivas, metsä... Nyt kävimme moikkaamassa saaren kalastajaa, ja kiertelimme saarta soutaen. Tuo "soutuveneemme" vain on liian korkealaitainen oikeaoppiselle soutamiselle, mutta hartiat kiittävät. Ja kalastaminen jäi sitten seuraavaan kertaan.  




"Ystävien kanssa taival, matkanteko, viivähtäminen, 
on yhtä tärkeää kuin perillepääsy - tai tärkeämpää". 
Maaria Leinonen



Terveisiä mökkilaiturilta t. Tuulia

Ps. Ja vihdoinkin on saatu yhteydet täällä mökillä toimimaan. Tosin iPadilla tekstin keskittäminen ei onnistu, mutta käy se näinkin.