Translate

lauantai 19. syyskuuta 2015

Tallennettua elämää - Ingrid Bergman ja Diane Keaton


Olen kesällä lukenut muutaman elämäkerran, mutta tämä tarinani ei kuitenkaan ole mikään kirja-arvostelu, vaan  pikemminkin ajatusten virtaa. Kaksi kirjaa haluan tässä mainita, Diane Keatonin muistelmat Nyt ja aina sekä Ingrid Bergmanista kertovan kirjan Ingrid Bergmanin elämä. Ingrid Bergman olisi tänä vuonna täyttänyt 100 vuotta ja Ingridistä pyörii parhaillaan elokuvateattereissa hänen päiväkirjoihinsa perustuva dokumenttielokuva
 Omin sanoin (Jag är Ingrid).


Päiväkirjat ovat suuressa roolissa myös Diane Keatonin kirjassa Nyt ja aina. Kirja perustuu  päiväkirjamerkintöihin, jotka hänen äitinsä on kirjoittanut. Kirja luo mielenkiintoisen kuvan koko perheestä ja Keatonien suvusta pitkältä ajanjaksolta. Kirja alkaa näin: "Äiti rakasti sananparsia, lainauksia ja iskulauseita. Keittiön seinälle oli aina kiinnitetty muutamia muistutuksia". Esimerkiksi sana "AJATTELE".  Niin paljon viisautta yhdessä sanassa.
Diane Keaton on kiinnostanut minua nuoresta tytöstä lähtien, oikeastaan siitä lähtien, kun hän teki elokuvan Annie Hall yhdessä Woody Allenin kanssa. Elokuva sopi niin hyvin silloiseen, kaukaiseen elämäntilaanteeseeni, vaikka en sitä tässä nyt sen enempää raportoi.
Mutta sen kerron, että minä jopa yritin pukeutua kuin elokuvan Annie Hall. Diane Keaton voitti Oscarin parhaasta naispääosasta elokuvassa, Woody Allen parhaasta ohjauksesta. Ja Annie Hall-muoti valloitti maailmaa. Vaan eihän minulla ole arkikuvia itsestäni tuolta ajalta. Ei sitä silloin tavallinen tyttö taltioinut elämäänsä kuviin, vain  juhlahetket ja matkat on taltioitu ja albumeihin liimattu.







Annie Hall-kuvat  netistä

Tässä kohtaa hypähdän Ingrid Bergmaniin. Raapaisen yhtä näkökulmaa, joka on jotenkin noussut niin tähän aikakauteen: Ingrid tallensi kaikkea itsestään, kuvasi kameralla ja teki pieniä filminpätkiä elämästään. Eikö kuullostakin tutulta, kuin digielämää tässä ja nyt. Ja  Ingridin uusi dokumenttielokuva koostuu juuri noista taltioinneista.
Tuossa lukemassani kirjassa Isabella Rosselini (Ingridin tytär) kertoo, että Ingridillä on ollut aina tallentamisvimma. Kun Isabella kysyy äidiltään, miksi tämä on säästänyt ja tallentanut kaiken. Ingrid vastaa: "Olen aina tiennyt, että minusta tulee kuuluisa". Isabella sanoo järkyttyneensä, sillä hänestä vastaus kuulosti koppavalta, eikä äiti ollut lainkaan koppava. Vaan Ingridistä tuli legenda. Kirjassa kerrotaan, että ruotsalaisuus näkyi Ingridissä järjestelmällisyytenä. Hänellä oli kaikki aina järjestyksessä. Sopii hyvin tallentajan luonteeseen. 



Nämä ihastuttavat kuvat löysin netistä, näkyvät varmasti uudessa elokuvassakin. Kaunis Ingrid on kameran takana. Ja toisessa kuvassa kameran edessä kaksostyttöjensä Isabellan ja Ingrid Isottan kanssa. Ingridistä on kirjoitettu paljon, monta elämäkertaa ja satoihin lehtiin tarinoita.  Hänen elämässään on aiheita riittämiin... niin elokuvissaan kuin yksityiselämässään. Tyttärensä Isabella Rosselini on ottanut vähän kuin elämäntyökseen vaalia äitinsä muistoa. Siitä kunnioituksena tämä Omin sanoin - elokuva. Hienoa kun Ingrid-äiti oli taltioinut elämäänsä. Minä en ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta aion mennä sen katsomaan.


Digimaailma on mahdollistanut meille kaikille tallentaa elämäämme sanoin, kuvin ja videoin. Ja mahdollistanut vielä levityksenkin, jos niin haluaa. Voimme kaikki olla oman elämämme ingridejä.


Näihin tuoleihin on kiva päättää tämä tarina. Voin mielessäni kuvitella Ernest Hemingwayn tuolilla istumassa. No, en minäkään tuossa Peterzenin laiturilla istu ja kirjoittele, vaan proosallisesti pöydän ääressä taltioin tarinaani. Kuva on viimekesäiseltä Kustavin reissulta. 


Ja nyt on pakko kysyä. Taltioitko sinä arkielämääsi / elämääsi? Kirjoitatko päiväkirjaa? Otatko kuvia? Bloggaatko :) ? 

Onnistuneita taltiointeja kaikille! 



** Tuulia



24 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Diane Keatonista tulee jotenkin mieleeni aina mun nuoruus. Syystä, että Diane oli hyvin monissa elokuvissa pääosissa. ;)

Tuulia kirjoitti...

Samoin Maiju :) Annie Hall ja Kummisedät 1 ja 2. Voi miten hauskasti Diane kuvaileekaan Al Pacinoa :)
Upea nainen, moderni nainen. Kiitos kivasta kommentista.
Kivaa viikonloppua!

Vikki kirjoitti...

Kyllä Ingrid on ollut kaunis!
Kirjoitan ihan joka päivä päiväkirjaa, jo vuosikymmeniä. Sellaista päiväkirjaa josta ei tarvitsisi nolostua jos joku sitä ylättäen sattuisi lukemaan. Arjen tapahtumia, vähän raportointiluonteisesti :)

Tiia K kirjoitti...

Loistavia tähtiä molemmat, vallan lemppareita. :) Jestas ei uskoisi, että Ingrid on tuossa juuri kaksoset pyöräyttänyt. :) Elämänkertoja on todella kiva lukea, Ingridin olen lukenut, mutta Dianen en. Näen kyllä Ernestin niin istuvan noissa tuoleissa katsoen kaukaisuuteen.

Ihanaa viikonloppua <3

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Diana Keaton on mielestäni ollut aina niin tyylikäs nainen. Oma tyyli on pitänyt vaikka roolit ovatkin olleet erilaisia.
Mahtavaa lauantai-iltaa Tuulia <3

Lady of The Mess kirjoitti...

Kaksi upeaa näyttelijää ja upeaa naista!
Ja täällä toinen Annie Hallin ihailija - ja myös minä yritin pukeutua niin kuin hän:)
Minulle oman elämän taltiointia on tällä hetkellä tämä bloggaus - ja sen sivussa on tullut kuvattuakin paljon enemmän kuin aiemmin.

Leena Lumi kirjoitti...

Tein jo ensimmäisenä blogivuotenani tuon Tngridin elämäkerran, Siinä järkytti ihmisten viha, jotkut olivat valmiit polttamaan näyttelijän roviolla, sillä jättihän hän miehensä ja tämän kanssa saadun lapsen. Ingridiä odotti kuitenkin erikoinen elämä, joka vamraan täynnä monenlaista ihanuutta. Eläinsuojelijana omaan mieleeni on jäänyt se, kun Rosselini halusi tutustuttaa nuorikkonsa kotimaahansa ja he aloittivat matkan Pohjois-Italiasta kohti Etelä-Italiaa ja Ingrid vain itki ja itki. Rosselini sitä ihmetteli ja Ingrid valitti, että 'mitä etelämmäs mennään, sitä julmempaa on eläinten kohtelu.' (Tämä muistin varalla)

Dianesta muistan aina leffan, jonka katsomme, jos haluamme nauraa ja katsoa jotain kevyttä. Se on Jotain annettavaa (Something's Gotta Give). Jack Nicholsson mukana;)

Minä halusin aina olla viileä lady kuten Grace Kelly, mutta ehkä karjalainen hillittömyyteni torpedoi kaiken. Oli kuitenkin HUIKEAA kuulla, miten lankoni, lehtikuvaaja, sanoi yhdestä vuosi sitten (sic!) otetusta poncho-kuvastani, että 'minulle tulee mieleen Catherine Deneuve - nuorempana.' Siis omat idolini ovat Grace Kelly, jonka elämäkerta jäi minulle, mutta lainassa nyt siskolla, sekä Catherine Deneuve. Kolmas on upea britti Helen Mirren ja miten voisin ohittaa Julianne Moorea, joka vihdoinkin sai Oscarin roolistaan elokuvassa Still Alice, jonka katsoimme pari viikkoa sitten lauantaileffana.

Edelleen blogini 10 luetuimman kirjan joukossa on kuitenkin juttuni Marilyn Monroen elämäkerrasta...

Oih, leffat<3

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Vikki! Hän oli todella kaunis ja luonnollinen. Hän ei meikkejä käyttänyt arjessaan. Hän oli kuulemma luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa. Sinä taltioit elämääsi, se on hienoa ja palkitsevaa. Minulla ovat päiväkirjat aina jääneet kesken. Tuo raportointi voisi olla hauskaakin. Diane Keatonin äiti kirjoitti päiväkirjaansa samaan tyyliin. Dianen oli helppoa verrata omaa elämäänsä äidin "raportointiin". Onneksi nyt on blogi, jotain kuitenkin tallentuu.
Kivaa syysviikonloppua!

Tuulia kirjoitti...

Lemppareita ovat minullekin. Upeita, erilaisia naisia. Katselin Ingridin kuvia netistä ja tuo kuva hänestä kaksosten kanssa oli niin hurmaava, että se oli pakko tänne noukkia. Elämäkerrat ovat myös lemppareitani, ja suosittelen Dianen tarinaa sinulle. Diane kirjoittaa hauskasti, välillä nauroin ääneen.
Kiva kun sinäkin näet Ernestin istuvan laiturilla tuolissa, mitä pohtiikaan kirjailija.
Kivaa viikonloppua Tiia - ihanainen!

Tuulia kirjoitti...

Sielläkin Diane Keaton - fani! Samaa mieltä kanssasi, tyylikäs nainen. Ja jos kenelle, niin hänelle sopivat nuo miesmäiset hatut. Kirjasta paljastui humoristinen ja jalat maassa oleva nainen. Tykästyin häneen vain enemmän.
Kiitos samoin Outi! Ja ihanaa viikonloppua <3

Tuulia kirjoitti...

Voi Lady! Hymyilyttää tuo vastauksesi :) Täällä kaksi Turun tyttöä fanittaa Diane Keatonia ja pukeutuukin niinkuin Annie Hall. Niitä yhteisiä juttuja tuntuu löytyvän :) Varasin muuten juuri liput Logomoon - yhteen joulukuun näytökseen.
Kiitos Lady ja kivaa viikonloppua!

Tuulia kirjoitti...

Leena, sinä ihanainen kirja- ja leffafani! Kävinkin kurkkaamassa blogissasi tuon Charlotte Chandlerin kirjoittaman Ingrid Bergmanin kirja-arvostelun. Sinä osaat tuon analysoinnin. Niinkuin sanot, erikoinen on ollut Ingridin elämä. USA:n senaatissakin hänet nimitettiin epätoivotuksi henkilöksi sen jälkeen, kun hän oli synnyttänyt Robertolle pojan. Se oli ennenkuulumatonta. Vaan paljon oli elämällä vielä tarjottavana Ingridille jopa Yhdysvalloissa.
Grace Kelly ja Catherine Deneuve - upeita vaaleaverikköjä ja kiehtovia naisia.
Ja Rita Hayworthia Gildana en unohda ikinä.
Vaan yksi puuttuu... Meryl Streep! Ihana Ranskalaisen luutnantin nainen ja paljon muuta. Osaan muuten saman verran tanssia Irish Dancea kuin hän :D

Tuon Marilyn Monroen juttusi käyn lukemassa.

Oih, leffat! Pakko toistaa!

kristiina kortelahti kirjoitti...

Ihanan postauksen olet tehnyt!
Itse olen laiska elokuvien katsoja, mutta toki tiedän Ingrid Bergmanin ja Diane Keatonin. Mutta Annie Hall ei sano minulle mitään :(

Viimeinen kuva harmaine seinineen ja värikkäine tuoleineen on aivan ihana!

Sussi kirjoitti...

MUistan hyvin Annie Hall - muodin

Kirjailijatar kirjoitti...

Niin, kyllähän blogin pitäminen on mitä suurimmassa määrin oman elämän taltiointia sanoin ja kuvin. Minä ainakin piilotan juttuihini salaisia viestejä itselleni. Merkintöjä on kiva lukea myöhemmin. Ja kyllähän minä muutenkin taltioin.

CurryKaneli kirjoitti...

Minusta Ingrid on ollut aina todella ihana. Sen dokumentti pitäisi ehtiä katsomaan. Kyllähän omaa elämääkin tulee "dokumentoitua". Olen pitkään tehnyt "valokuvapäiväkirjoja". Niihin taltioin vuoden tapahtumat, säät jne. Niitä onkin jo kertynyt reilut kaksi hyllyllistä kirjahyllyyn :). Mutta onpahan sitten kiikkustuolissa katseltavaa :).

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Kristiina! Jos joskus taas televisiosta tulee uusintana Annie Hall, niin vinkkaan sinulle. Jostakin muuten luin, että Annie Hall - muoti on tämän syksyn juttu, modernisoituna. En ole oikein ehtinyt perehtyä.
Eikös olekin inspiroiva tuo Peterzenin laituri :)
Mukavaa tulevaa viikkoa!

Tuulia kirjoitti...

Niinpä, se oli niin modernia, ehkä vähän maskuliinistakin, mutta kaunista. Tuossa jo mainitsinkin, että tämä syksy tuo uudelleen Annie Hall- muodin, päivitettynä tähän päivään. En ole vielä tutustunut. Kiitos Sussi!

Tuulia kirjoitti...

Niin totta. Tuo salaisten viestien piilottaminen - niin minäkin olen tehnyt, en ole oikeastaan ajatellut sitä noin, mutta jutuissani niitä löytyy. Sinä jo työsi puolesta taltioit, itsekin pitäisi taltioida enemmän.
Kiitos kivasta kommentista Kirjailijatar!
Mukavaa tulevaa viikkoa!

Tuulia kirjoitti...

Voi CurryKaneli, sinun valokuvapäiväkirjasi ovat varmaan kauniita ja mielenkiintoisia. Olet tosi hyvä valokuvaaja. Ja tuosta olen kanssasi niin samaa mieltä, Ingrid on todella ihana. Ja kuulemma kuvat eivät edes tee oikeutta hänelle. Luin, että hänellä oli niin kaunis iho nuorena, ettei siinä näkynyt edes ihohuokosia.
Kiitos kivasta kommentista ja mukavaa tulevaa viikkoa!

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti...

Upeat naisnäyttelijät! Otan lukulistalleni nuo elämänkerrat.

Nainen Talossa kirjoitti...

Tykkään kovasti lukea elämäkertoja. Oikea elämä on usein mielenkiintoisempaa kuin keksitty ;). Minä olen kova tallentamaan kaikenlaista. Blogikin on osin sitä varten. Ja ne paksut valokuva-albumit merkintöineen...

Tuulia kirjoitti...

Samaa mieltä kanssasi! Upeat tähdet. Kannattaa ottaa lukulistalle, syksyn pimeät illat kun houkuttelevat lukemaan.
Hyvää loppuviikkoa Onnenpähkinään!

Tuulia kirjoitti...

Hyvin sanottu - oikea elämä on usein mielenkiintoisempaa kuin keksitty. Mielenkiintoiset elämäkerrat ovat melkeinpä sitä parasta luettavaa.
Hienoa, kun tallennat kaikenlaista, ne ovat muistoja eletystä elämästä. Blogiinkirjoittelu on mainio tallennusmuoto. Ja valokuva-albumeitakin minulla löytyy, mutta arkielämäni on huonosti tallennettu. Vaan nyt sitä harrastan.
Kiitos Katja ja mukavaa loppuviikkoa!