Kana-tortillakupit ja tapaamisia

"Parasta antiikkia ovat vanhat ystävät."

Viime päivinä on tavattu ystäviä. Meillä ja muualla. On vietetty iloisia ja mukavia tuokioita syömisen ja kahvittelun ja musiikin merkeissä. Paraislaisia ystäviä voidaan hyvällä syyllä kutsua antiikkiystäviksi, niin pitkän kaaren olemme yhdessä tehneet matkaa.

Kanatortilla-kupit maistuivat paraislaisille. Ja Irmeli, tässä saat vihdoinkin ohjeen :)

Kana-tortillakupit 24 kpl
6 vehnätortillaa
Täyte:
broilerin fileesuikaleita (450 g)
öljyä, 
1,5 rkl grillimaustetta 
1 rkl sambal oelek grillitahnaa
1 rkl limetin mehua 
ruukku ruohosipulia ja ruukku jääsalaattia 

Lämmitä tortillat kostean voipaperin alla mikrossa 30 sekuntia. Leikkaa neljään osaan. 
Aseta viipaleet muffinsivuokien pohjalle taiteillen ne kupeiksi. Paista 175 asteessa uunissa 8 min. tai kunnes reunat hiema tummuvat. Nosta kupit jäähtymään.

Täyte: Ruskista broilerifileet pannulla öljyssä ja mausta ne. Hienonna puolet ruohosipulista ja sekoita majoneesin kanssa jäähtyneeseen broileriseokseen. 

Leikkaa jääsalaatti ohuiksi suikaleiksi ja täytä tortillakupit salaatilla. Nostele päälle täytettä ja koristele ruohosipulilla. (Minä unohdin tuon ruohosipulilla koristamisen)

Nämä tekevät kutsuilla hyvin kauppansa!

Tuikku-ystäväni tapasin viihtyisässä Cafe Artissa. Siellä on suussasulavat juustokakut. Kahvio sijaitsee Aurajoen rannassa vanhassa, viihtyisässä talossa. Suosittelen. Siellä
voit tavata jopa Michael Monroen, hänkin pitää juustokakuista.

Ja nämä pikkuystävät, kapteenin pojantyttäret kävivät meillä kuuntelemassa Rokkipappaa. Pappa (kapteeni) kun soittaa kitaraa ja laulaa - ja mielellään juuri rockia. Meillä oli niin lystiä! Musiikki on rajaton riemu! 

Näihin iloisiin kuviin ja tunnelmiin. 

Hyvää marraskuuta! 

** Tuulia 

Marimekkoa paraatipaikalta

Minulle tarjoutui oiva tilaisuus päästä tutustumaan Marimekon sydämeen, Helsingin Herttoniemeen, kun naapurin rouva pyysi minua mukaan "marimekkofanien" retkelle. Herttoniemessä on Marimekon pääkonttori, kangaspaino, malliompelimo ja kaksi myymälää. Iloinen bussilastillinen sitten meitä faneja lähtikin keskiviikkona Turusta Helsinkiin, ja muutama rohkea mieskin oli mukana.

Oppaat raidallisissa asuissaan johdattivat meidät portaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa kankaita painetaan. Saimmekin tehdä mielenkiintoisen kierroksen kankaanpainannan maailmaan ja erilaisiin tekniikoihin. Kankaita painetaan tehtaalla 1,3 miljoonaa metriä vuodessa. Nykyään  koneet painavat kankaat, mutta 1970 luvulle asti Marimekko-kankaat painettiin käsin, tosin metrimäärät olivat silloin pienempiä. Kuvia painosta ei saanut ottaa, opas kertoi, että painossa voi olla myös uusia, ennen näkemättömiä kankaita,

 ja niistä ei saa päästä kuvia leviämään. 

Kankaanpainannan jälkeen kävimme ostoksilla. Outlet-myymälässä oli kova tungos, menossa oli ystävämyynti ja tarjoukset olivat hyviä. Mitä minä ostin? Marimekon astioita syntymäpäivälahjaksi ja joululahjaksi sekä Esplanadi-sisustuskankaan. Lahjoja en taida esitellä :) Ja en vielä tiedä, mihin tuota sisustuskangastakaan käytän,

 mutta allaolevassa kuvassa on ystäväni Pirjon idea kankaasta kotonaan.

Esplanadi-kangas ystäväni kotona. Hyvä sisustusidea.

 Maritori ruokki niin marimekkolaiset kuin meidät vierailijatkin. Ja ruoka oli mainiota!

Eteisaulassa oli hyvä maalaus Kirsti Paakkasesta.

 Armi Ratian kuvaa ei näistä tiloista löytynyt. Vaan muistanpa erään jutun Armi Ratiasta. Armia huvitti, kun häntä pyydettiin usein esitelmöimään liikkeenjohdosta erilaisille yrityksille. 

Hänen ainoa liikkeenjohdollinen oppinsa oli lause:

 "Tulkaa kaikki katsomaan, olkaa hyvä, ostakaa!"

Nerokasta, se toimii!

Marimekon tulevaisuudesta kertoi Mika Ihamuotila Taloussanomissa mm. näin: "Onneksi aloitimme digitaalisuuden ajoissa. Vähittäiskauppa tulee muuttumaan täydellisesti. Marimekko myy tuotteitaan oman verkkokauppansa sekä kumppaneiden verkkokaupan kautta. Marimekko hankkii brändille kansainvälistä näkyvyyttä ulkomaisten kumppanien kautta. Yksi yhteistyökumppani on amerikkalainen vaateketju Banana Republic. Sen sivuilta löytyy Marimekkoa. Jos olisimme samalla tavalla Suomi-riippuvaisia kuin muutama vuosi sitten, Marimekko olisi nyt kriisiyhtiö."

Tässä yksi osallistuja selfietä ottamassa naistenhuoneessa :)

Marimekon historia ja tarina on kuin suuri seikkailu ja se jatkuu. Oli kiva käydä Marimekon paraatipaikassa Herttoniemessä pienen pienessä roolissa.

 Ja Marimekon tarinaa seuraan jatkossakin. 

Onko sinulla Marimekkoa? Vaatteita? Astioita? Muuta? 

Mukavaa loppukuuta! 

** Tuulia

Kultainen lehtisade Linnanpuistossa

 

"Vanhan linnan puistossa on musta ruusu piilossa..."

En ole koskaan nähnyt Turun linnan puistossa tuota kuuluisaa mustaa ruusua. Särkyneet sydämet siellä kyllä kukkivat kesäisin. Kerrotaan, että nuo särkyneet sydämet olisi istutettu Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären muistoksi - heidän onnettomalle rakkaudelleen. 

Viime viikonloppuna kun puistossa kuljeksin, niin kukat eivät enää kukkineet, syksyn lehdet olivat vallanneet puiston puut ja polut. Puistossa oli paljon muitakin kulkijoita ja kuvaajia, taidettiin tallentaa tämän syksyn viimeisimpiä väriloistoja muistiin ja mieliin. Jaa-a, en muista, milloin viimeksi olen käynyt Linnanpuistossa syysaikaan. Onneksi nyt - kun kultainen lehtisade oli täyttänyt puiston. 

Oliko se sitten historian tai lehtien havinaa, mutta muistin jostakin lukeneeni, että linna ja puisto vaurioituivat pahoin sota-aikana. Tarkistin asian vielä netistä kotiin tultuani, ja näin todella tapahtui. Puiston vauriot saatiin korjatuksi 1950-luvulla eikä siellä ole tehty sen jälkeen suurempia muutostöitä. Linnan korjaus- ja restaurointityöt ovatkin sitten jo oma lukunsa. 

Oletko sinä Turun Linnaan tutustuessasi käynyt myös puistossa astelemassa? 

Syyslehtien havinaa kaikille! 

** Tuulia 

Raitaa ja ulkoilua - mix

Nyt on aika taas päivittää blogia, mieleni on hyvä. Kivi on pudonnut sydämeltäni; rakkaan lapsuudenystäväni pitkä ja vaikea leikkaus onnistui hienosti. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. 

Ja mikäs tähän syksyyn paremmin sopisikaan aiheeksi kuin ulkoilu upeassa syksyisessä luonnossa.

Minulla on, sanoisinko, mainio ulkoilutakki. Mustaa ja raitaa. Yksi jos toinenkin  on kysynyt olenko ostanut sen Marimekosta. Laitanpa näytille.

Tässä vastaus. Ei ole Marimekon takki. Olen ostanut ulkoilutakin viime keväänä TopSportista. Takissa on kirjaimet SP. Takki on paljossa käytössä - ei vain ulkoilussa.
On olemassa jokasään kenkiä, tämä on melkein jokapaikan takki... no ei ihan.

Raidat ja linnut, molemmista tykkään. Niitä löytyy seiniltä ja kaapeista :)

Ja tähän loppuun syksyn väriloistoa.

Kun saapuu syys, niin lehdet puiston, se hehkumaan saa loistoaan.

Hetken lehdet nuo vielä hehkuu...

Pikkuinen syysvierailija ja junamies on kiireinen, junan leikkivaunu odottaa.

 Matka Espooseen alkaa kohta. 

Viikonlopun kuvia, ja junakin sopii tähän värimaailmaan... 

Värikästä ja kaunista syksyä kaikille! 

**Tuulia

Hurmaava Hanko

Tässä postikorttini Hangosta - pitsihuviloitten kaupungista! Siellä juhlittiin ystävämme Johannan  syntymäpäiviä  klikkaa  ja patseerattiin viime viikonloppuna. 

Villa Maija 

Villa Maija (rakennettu 1888) ansaitsee avata tämän kavalkadin. 

Suurin osa meistä syntymäpäivävieraista oli nimittäin  majoittunut tähän romanttiseen huvilaan. 

Villa Tellina

Ja hienolla paikalla on Villa Tellina (rak. 1880) korkealla kalliolla, josta maisemat avautuvat merelle. Kurkkaa myös katolle, siellä on sievä huvimaja. 

  

Appelgrenintie on todellinen pitsihuviloitten tie. En tiedä näitten huviloitten nimiä enkä historiaa... olisipa vain ollut enemmän aikaa... 

  Tässä pihamiljöössä käytiin lounaalla ystävien luona. 

Hangon Casino (rak. 1910) pääsee tottakai postikorttiini. Hangon kuuluisaksi tullut kylpylä tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Sen viereen rakennettu Seurahuone - nykyinen Casino - säilyi ja taitaa edelleenkin olla yksi maan kuuluisimmista juhlapaikoista. Casino on myös näkynyt monissa suomalaisissa elokuvissa. Yllättävää oli, että se oli suljettu näin kauniina syyskuun viikonloppuna. Hanko on sananmukaisesti kesäkaupunki. 

"Hymyilee kuin Hangon keksi" 

Tässä talossa valmistettiin niitä kuuluisia Hangon keksejä vuosina 1916-1940. Tämän jälkeen keksien valmistus siirrettiin Helsinkiin. Valmistus lopetettiin kokonaan 1989. 

Logo säilyi loppuun asti. Tähän hymyyn on kiva lopettaa. 

Hyvää syksyistä viikkoa!

Hymyillen, Tuulia :)