Translate

perjantai 16. elokuuta 2013

Tallinnan punaiset katot


Minulla on ihana, eestiläinen ystävä Kaire. Häneltä olen oppinut, että virolaiset haluaisivat itseään kutsuttavan eestiläisiksi ja maatansa nimellä Eesti. Muuallahan Viro tunnetaankin Estonia nimellä.
Tästä onkin helppo siirtyä matkailemaan Eestiin, jossa olin kapteenin kanssa alkuviikolla. Emme kuitenkaan purjeveneellä vaan Silja Tallinkin aluksella.

Tallinnan vanhakaupunki on kuin satumaa: mutkittelevia mukulakivikatuja, suojaisia pihoja, harjakattoja, keskiaikaisia markkinoita, ulkoilmaravintoloita ja iloinen, värikäs tunnelma. Ja tätä kaikkea suojaavat vartiotornit ja kaupunginmuuri.



Ensimmäisenä päivänä kapusimme Toompean mäelle eli yläkaupunkiin ihailemaan maisemia. Patkulin tasanteelta avautuukin upea näkymä vanhankaupungin maalauksellisten punaisten kattojen ja tornien ylle. Eipä oltu ainoita ihailijoita, kapeilla kujilla riitti matkailijoita ja varsinkin ryhmämatkailijoita. Oppaat selostivat ryhmilleen alueen historiaa englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi... Siellä oli myös paljon aasialaisia ryhmiä. Tallinnan kaupungissa vierailee lukuisa määrä risteilijäaluksia vuodessa, joka osaltaan selittää turistien määrän.



Väsynein jaloin istahdimme aiheesta poiketen Irkkuravintolaan Raatihuoneen torille ja söimme päivän päätteeksi makoisat ribsit kera Saku-oluen.

Toinen päivä aukeni puolipilvisenä, ja lähdimme omille teillemme. Minä lähdin raitiovaunulla Kadriorgin kaupunginosaan, ja kapteeni lähti tutustumaan Eestin merenkulkumuseoon. Siis ei mitään dramatiikkaa.

Kadriorgin puisto on upea hyvin hoidettuine puineen, istutuksineen, lampineen ja suihkulähteineen.




Puistossa on värikäs Pietari Suuren kartano puutarhoineen, jota myös pikku Versailleksi kutsutaan. Valitettavasti sinne ei päässyt korjaustöiden vuoksi tutustumaan.



Kadriorg on nykyään hienoa museoseutua, siellä ovat Eestin parhaat taidemuseot.
Ja niinpä astelinkin sisään Taidemuseo Kumuun. Taidemuseosta järjestettiin vuonna 1993 kansainvälinen arkkitehtikilpailu, ja sen voitti suomalainen Pekka Vapaavuori. Mielestäni Kumu on onnistuneempi rakennus kuin Helsingin Kiasma. Lasia, terästä ja kalkkikiveä - kalkkikivi kestää marmoria paremmin pohjoisen hankalia sääolosuhteita.



Ja itse näyttelyyn: minullahan kului runsaasti aikaa talon neljännessä kerroksessa. Siellä on pysyväisnäyttely, joka kuvaa Eestin taidetta miehityksen aikana. Eestin rankka historia valtasi mieleni. Puna-armeijahan miehitti Eestin ja liitti sen Neuvostoliittoon. Neuvostomiehitys oli maassa 1945-1991. Eestiläiset eivät halunneet maalleen samaa kohtaloa kuin Suomella, he eivät halunneet käydä sotaa. Kovan hinnan sai Suomi maksaa itsenäisyydestään. Ja julma on ollut
Eestinkin kohtalo miehityksen alla. Maalausten viesti kertoo rankkaa tarinaa.

Näistä tunnelmista hypähdin keveämpään maailmaan, yhdysvaltalaisen valokuvaaja Irving Pennin näyttelyyn. Minulle selvisi, että Penniä pidetään yhtenä aikamme merkittävimmistä valokuvaajista. Irving Penn työskenteli melkein koko uransa ajan Vogue-lehdelle. Tarkkaa, yksinkertaista, minimalistista ilmaisua, näin kuvailisin Pennin töitä. Aikaa kului näittenkin kuvien kanssa, ja kun vielä tutustuin Eestin nykytaiteeseen, niin sieluni oli ravittu. Taidetta laidasta laitaan - en muista, milloin olisin näin hyvässä näyttelyssä käynyt.

Takaisin puistoon - rankkasateeseen. Kadriorgin puiston valtavien puitten alla oli hyvä pitää sadetta.
Sateen vähän hellittäessä suuntasin kohti raitiovaunupysäkkiä ja Vanhaakaupunkia.



2 kommenttia:

Stadin Friidu kirjoitti...

Hieno Tallinna-kuvaus,Tuulia.En malta olla kehumatta. Samoja paikkoja kolunnut minäkin Kadriorgista lähtien. Tallinna todellakin paljon muuta kuin kauppoja ja terasseja. Jos Irlannissa on näkemisen arvoisia ovia, on niitä Tallinnan vanhassa kaupungissakin esim. Mustapäiden ovi.

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Stadin friidu mukavasta kommentista. Tuli mieleeni ystäväni kysely, missä kampaajalla kävin? En ehtinyt kampaajalle, oli niin paljon muuta " koluamista" :)