Ruhtinaallisia herkkuja

Varmaan jokainen, joka on kulkenut vanhaa Helsinki-Turku tietä, muistaa Lahnajärven taukopaikan. Se perustettiin alunperin puolimatkan krouviksi Turun ja Helsingin välille olympiakesänä 1952. Lahnajärvi olikin silloin hieno ja moderni ravintola. Me matkasimme perheen kanssa kerran kesässä kuplavolkkarilla Helsinkiin sukulaisiin 1960-luvulla. Pysähtyminen Lahnajärvellä oli yksi matkan kohokohtia. Siellä syöminen oli hienointa, mitä siihen aikaan tiesin! Lahnajärvellä olen syönyt myös ensimmäisen katkarapuvoileipäni.

Nykyään, kun veneilemme, niin yksi "must" vierassatama kerran kesässä on Högsåran Keisarinsatama. Siellä keskellä saarta on viehättävä Farmors Café, jossa on tarjolla herkullista ruokaa ja ihania leivonnaisia. Café on kauniissa saaristolaistalossa, jonka pihalla on iso terassi. Mikä parasta, iso osa ruokiin käytettävistä tuoretuotteista kasvatetaan talon omalla kasvimaalla. 

Seisovasta pöydästä voi valita vaikka mitä herkkuja lounasaikaan. Yleensä olemme ehtineet paikkaan vasta lounasajan ulkopuolella. Omia suosikkejani ovatkin erityisesti grilliherkut ja mainiot salaatit. Nykyään pyrin aina syömään jonkun salaatin, sillä jälkiruoaksi pitää saada Farmorin ihania leivonnaisia. Kakut ovat  suussasulavia, ja niitä saa ottaa niin suuren palan kuin omatunto sallii. 

Högsårassa minua kiehtoo myös saaren ainutlaatuinen historia. Keisari Aleksanteri III vietti osan kesistään huvijahteineen, perheineen ja hoveineen Högsårassa 1800-luvulla, saaren pohjoispuolella, josta satama on saanut nimensäkin - Keisarinsatama. Mielessäni saatan nähdä naisten valkoiset, röyhelöiset asut ja päivänvarjot sekä upeat purjealukset. Kepeää oli elämä silloin kuninkaallisilla. 

Maailma on totisesti muuttunut. Enää ei ole naapurimaassa keisaria (tsaaria) eikä liene Lahnajärven taukopaikkakaan enää toiminnassa. 

Vaan nyt me olemme Stenskärin kalastajakylässä, jonka historia ulottuu 1600-luvulle asti. Ja kohta syömme juuri savustettuja ahvenia. Ruhtinaallista herkkua!