Translate

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Pieni kaupunki Irlannissa


Kaikki tietävät Irish Coffeen, tuon maailmankuulun irkkudrinkin. Tarina kertoo, että se on saanut alkunsa eräänä poikkeuksellisen harmaana ja sateisena päivänä. Turistit olivat juuttuneet sisätiloihin, kun Irlannin ulkoilma ei houkutellut. Matkanjärjestäjät pohtivat, miten harmistuneita ja tylsistyneitä turisteja voitaisiin huvittaa. Päätettiin heittää neljä suosikkia yhteen, keitettiin vahvaa kahvia ja sekoitettiin joukkoon roimasti viskiä, koko homma kruunattiin tummalla  sokerilla ja paksulla kermalla. Jonkin ajan kuluttua ei kenelläkään ollut ikävä ulos.

                                            


Olen asunut ensimmäisen avioliittoni aikana vuoden päivät Irlannissa 90-luvulla ja käynyt siellä muutaman kerran jälkeenkin päin. Nyt on ollut pitempi tauko viimeisestä visiitistäni siellä, ja huomaan aina välillä  ikävöiväni tuota ystävällistä, vihreää smaragdisaarta. 

Muutimme aikoinaan Irlantiin kevyt muuttokuorma mukanamme, sillä tuleva vuokra-asuntomme oli täysin kalustettu. Se on maassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Paritalomme sijaitsi pienessä Navan-nimisessä kaupungissa, Meathin kreivikunnassa Dublinista 50 kilometriä luoteeseen. Asuntoalueen nimi oli Black Castle ja tyypilliseen irlantilaisten tapaan, siellä oli kaksikerroksisia rivitalomaisia taloja pitkissä riveissä, ja jokaiseen taloon kuului etu- ja takapiha. Meidän talorivistömme edessä oli iso ruohokenttä kirsikkapuineen. Ympäristö oli varsin viehättävä, ja kivisten siltojen ylittämälle Boynejoelle oli lyhyt matka.      

   
                                                                                              
      

      
     - Black Castle? Asuntoalueen nimi ei koskaan avautunut minulle.


Sanotaan, että irlantilaisiin on helppo tutustua. Allekirjoitan tuon hymyillen. Kun olimme asettuneet taloksi, niin parin päivän kuluttua seinänaapurimme Paula ja Patrick tulivat pienen Kieran-poikansa kanssa esittäytymään ja toivottamaan meidät tervetulleiksi Irlantiin - vuokraemäntämme Iona oli heille kertonut, että tulemme Suomesta. Sanoivat, että jos tulee jotain sellaisia asioita eteen vieraassa maassa, joissa tarvitsemme apua, niin he mielellään auttavat. Byrokratia ja tavat kun ovat erilaisia eri maissa. Näin alkoi hyvä ja vieläkin jatkuva ystävyytemme naapureittemme kanssa. Irlantilaisten avuliaisuutta ja lämminsydämisyyttä sain jatkossakin tuntea monta kertaa, kun pääsin enemmän tutustumaan heihin. Tässä kohtaa on pakko mainita ihana Siobhan - vuokraemäntäni sisko - hänestä sain ikuisen ystävän. Monet hauskat ja ikimuistettavat Dublinin ostos- ja museoreissut on tehty Siobhanin kanssa pienellä Escortilla huristellen vasemmanpuolisessa liikenteessä. 

Irlannissa ei juurikaan rakenneta kerrostaloja, paitsi Dublinissa. Ikuisuusvitsi irkkujen kesken onkin, miten kukaan voi löytää pubi-illan jälkeen kotinsa rivitalojen "merestä"? Pientä selvennystä... Irlannissahan on todella vanha pubikulttuuri. Pubi on irlantilaisten olohuone. Pubeissa kokoontuvat "kaikki". Ja myönnettävä on, että osalla irlantilaisista juominen on kovin humalahakuista. Joskus ihmettelinkin, miksi? Irlantilaisethan ovat luonnostaan iloista ja puheliasta väkeä. Syyt lienevät syvemmällä. 

                                           

        
    Navanin vanhin pubi, noin 130 vuotta. Sukulaistyttö Marjo kyläilemässä.

Niin, miten se irlantilainen löytääkään kotinsa? Hän tunnistaa ulko-ovensa! Irlannissa on perinteisesti maalattu ulko-ovet kirkkaan värisiksi. Ulko-ovet loistavat harmaissa rapatuissa taloissa punaisina, auringonkeltaisina, vihreinä, syvän sinisinä...                            
                                        

                       
                      Seija kyläilemässä. Dublinin ovia.

Oma kotioveni Navanissa oli kuitenkin valkoinen, ei se ollut syvän sininen. Vuokraemäntäni Iona oli varsin moderni sisustaja, sillä asunto oli muutenkin valkoinen keittiökalusteita myöten. Siihen aikaan suurin osa rivitalokodeista oli sisustukseltaan käytännöllisen ruskeita. Ja ymmärrän sen hyvin, perheet olivat suuria, lapsia oli paljon. Aikaa kului ihan muuhun tekemiseen kuin sisustamiseen.

                 
                 Navan'in kodin keittiö. Vieraita kävi ahkeraan. Kuvassa pikku-Saara.

Tänäkin päivänä pieni Navanin kaupunki (20 000 asukasta) on varsin vireä ja hyvinvoiva paikkakunta. Sitä se oli jo ennen Irlannin talousbuumiakin. Ja vaikka Irlannin taloudelle kävi huonosti, Navan porskuttaa yhä. Kaupungille ja sen ympäristölle on tuonut työtä ja hyvinvointia lähellä sijaitseva Tara Mines jo vuosikymmenien ajan. Kaivos on suurin sinkin sekä myös iso lyijyn tuottaja Euroopassa. Kaivos oli pitkään Outokumpu Oy:n omistuksessa, mutta 2000-luvun alussa sen osti ruotsalainen Boliden Ab. 

                           
                                 Kuva Tara Mines'in  - sivuilta 


Ja pieni kiva yksityiskohta... vain muutamalla paikalla maailmassa on nimenä palindromi-sana. Navan on yksi tällainen harvinaisuus! Kirjaimien järjestys on etu- ja takaperin sama. 

Liian paljon hyvää on ihanaa! Karismaattinen, irlantilainen näyttelijä  Pierce Brosnan on asunut 12 vuotta nuoruudestaan Navanissa. Hän pitää kaupunkia kotikaupunkinaan. Navanilaiset ovat syystäkin ylpeitä "omasta pojastaan".

Päästäksesi sinne, minne olet matkalla,
sinun täytyy jatkaa matkaasi.
Tapaamisiin Irlanti!                                                 
                                    
                                      
                

                             




8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tevehdys!

Mukava muistelma menneestä..kyllä sinulla on sana hallussa!

Tuija

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Tuija! Taidanpa arvata kuka :)
Kirjoittaminen maistuu taas vuosien jälkeen.

Saara kirjoitti...

Voi Tuula. Irlannin matka oli yksi ikimuistoisimmista matkoistani. Joskus palaamme koko perheen voimin vielä Irlantiin. Haluan Empullekin näyttää kauniin vihreän saaren!!!

Tuulia kirjoitti...

Saara, muistan aina ne lastenkutsut meillä :) Sinun vierailusi Navan'issa oli menestys! Lähdettyäsi minusta tuli kulmakunnan pikkuväen "suosikkitäti". Ja Lorraine, Fiona sekä Brian kävivät melkein päivittäin kyselemässä, milloin taas tulet?

Saara kirjoitti...

Itkin ikävääni useita päiviä Suomeen palattuamme. Voit vaikka kysyä äidiltäni tai Kirsiltä, jotka taatusti muistavat, miten nenäliinat toisensa jälkeen kostuivat kyynelistä...

Tuulia kirjoitti...

Voi Saara, tunteet taisivat olla samanlaiset Irlannin päässä. Ystäväsi Lorraine ja Fiona juttelivat vain sinusta, ja valokuvia he olisivat katsoneet jatkuvasti.

Ritva kirjoitti...

Kiitos viehättävästä Navan-kuvauksesta/matkakertomuksesta, jos vuoden oleskelua maassa voi matkaksi kutsua. Olen matkustellut kohtalaisen paljon, mutta Irlannissa en vielä koskaan. Ilmeisesti käymisen arvoinen maa! Enpä tuotakaan tiennyt, että Pierce Brosnan on irlantilainen.

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Ritva kivasta kommentistasi. Irlannissa ja irlantilaisissa on jotain sydämellistä taikaa :) Vaikka siellä on juhlavat etuovet, niin irlantilaisissa ei ole mitään hienostelua tai jäykkyyttä. Vihreä saari on käymisen arvoinen paikka.
Toivottelen teille tässä samalla mielenkiintoista matkaa Malagaan, Picasson syntymäkaupunkiin.