Translate

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Retki Ajolaan


Kirjoittelen tätä tarinaani sunnuntai-iltana mökillä. Saariston pimeys on mustaa, ei näy valoja, ei kulkijoita. Valoisaan aikaan otettiin purjeet veneestä. Ja viikolla mennään moottorilla ajaen Ajolanrantaan, siellä irrotetaan veneestä masto. Myöhemmin nostetaan vene telakalle, ja veneilykausi päättyy. Tämä ikimuistoinen kesä siirtyy muistojen joukkoon. 


Aallonmurtaja on mökkirantamme kaunistaja, toki se tekee myös tärkeää tehtäväänsä - suojaa laituria isoilta laineilta. Lisäksi aallonmurtaja on lokkien, tiirojen ja pikkulintujenkin lempipaikkoja, ne tutkailevat mielellään kiviltä lahden tapahtumia.


Saaristossa on monenlaista kaunista katsottavaa. Minua kiehtovat erityisesti vanhat venevajat ja aitat, niitä on nykyään alettu kunnostaa, ja monissa vierasvenesatamissa uusia rakennuksia on rakennettu kunnioittaen vanhoja malleja ja perinteitä. Tässä tarinassa poikkean tuohon jo edellä mainitsemaani lähisatamaan Ajolanrantaan.

      

Ajolan sukutila on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1759

Ajolanrannan satamasta on rakennettu uusi täydenpalvelun venesatama (vuonna 2009) nykyajan tarpeisiin, ja vanha satamalaituri aittoineen on kunnostettu varsin hienoksi. Toki suojaisa, korkeakallioinen, syvä lahti on tarjonnut siihen mahdollisuuksia, tilaa on vanhalle ja uudelle. Joka tapauksessa hattua nostan - paljon vanhaa historiaa on säilytetty. 



  Leo Frangin piirros Ajolan rannasta (nykyään satamaa kutsutaan Ajolanrannaksi) vuodelta 1924



Ajolanrannan upea, syvä lahti. Täältä 1920-1930 luvuilla avoveden aikaan kuljettiin Rymättylästä Turkuun matkustajalaivoilla. Kun Särkänsalmeen saatiin lossiyhteys vuonna 1935, aloitettiin säännöllinen linja-autoliikenne Rymättylään. Laivayhteydet lopetettiin tämän jälkeen kannattamattomina.

     
Martti Saarisalo on ansiokkaasti tallentanut Rymättylän historiaa. Kuvassa matkustajalaiva Merimasku Ajolan rannassa, josta matka jatkui kohti Turkua. Silloin elettiin 1930-lukua.



Matkustajalaivalla Rymättylään! Kuulostaa niin romanttiselta. Varmaankin kesävieraille matka saaristoon on ollut hieno ja erilainen kokemus. Ja saaristolaisillekin laivalla matkustaminen oli helpompi tapa tulla asioimaan Turkuun. 

 

Vanhaa ja uutta venekalustoa sulassa sovussa. 



Vielä kerran tänä vuonna palaamme Ajolanrantaan, kun masto irrotetaan. Kiva nähdä tämä idyllinen satama syysväreissä. 


4 kommenttia:

Stadin Friidu kirjoitti...

Tuulia,meren ja suolan tuoksuisia kuvia,muinaisia ja nykyisiä.Minuakin tämmöinen viehättää. Veneenne pääsee talvilepoon odottamaan seuraavaa kesää ja uusia tuulia purjeisiinsa.

Katinka kirjoitti...

Todella idyllinen ja ihanan näköinen paikka. Hyviä kuvia olit ottanut! =)

Tuulia kirjoitti...

Voi, miten runollisesti sanottu - meren ja suolan tuoksuisia kuvia! Kiitos mukavasta kommentistasi, Stadin Friidu

Tuulia kirjoitti...

Kiitos Katinka! Me kilvan otamme kuvia hienosta saaristosta :) On se aikamoinen aarreaitta!