Translate

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Minun saaristoni



Näin ison ja hienon otsikon alle aion kirjoittaa alun toistakymmentä vuotta kestäneen "kesäsaaristolaisuuteni". Saaristolaisuuteni  alkoi siitä, kun tämä kaupunkilaistyttö kohtasi kapteenin kymmenisen vuotta sitten, silloin alkoi tutustuminen saaristoon. Kapteenin vanhemmilla on ollut kesämökki saaristossa vuosikymmeniä, ja hän on pikkupojasta asti viettänyt kesiään meren äärellä. Meri ja veneet ovat hänen elämäänsä.
Ja minä olin varsinainen maakrapu, niin ajattelin...


Olen kiintynyt nopeasti kaikkeen saaristoon liittyvään. Eikä se oikeastaan niin kummaa ole, minulla on kuitenkin juuret saaristoon...  vaikka en lapsuuttani enkä aikuisuuttanikaan ole meren äärellä viettänyt kuin vasta nyt.


Isovanhempani äidin puolelta ovat asuneet saaristossa, Merimaskun saarella. Nykyään Merimasku on hyvien siltayhteyksien takana, mutta kun isovanhempani siellä asuivat, sinne piti matkata soutuveneillä, purjeveneillä ja laivoilla. Vesien jäädyttyä kuljettiin hevosilla ja potkukelkoilla saareen. Merimaskun Kirkonsalmeen saatiin vuonna 1926 kapulalossi, ihmisvoimin huonosti liikuteltava, puusta tehty ja huonosti aallokossa kulkeva.
 Vasta vuonna 1952 siirryttiin konekäyttöiseen ja metallirunkoiseen konelossiin,
 joka olikin sitten käytössä vuoteen 1970 saakka.


Minua on aina kiehtonut tarina, kun 7-9-vuotias äitini ja hänen kaksi vuotta vanhempi siskonsa kävivät keväisin ja syksyisin koulussa soutuveneellä, joka lyhensi pitkää koulumatkaa huomattavasti. Talvella ja rospuuttokeleillä joutuivatkin sitten kiertämään suksilla pitemmän reitin kouluun. Penäsin aina äitiäni kertomaan soutumatkasta kouluun ja sen sattumuksista. Minusta se oli niin jännittävää. Pariin kertaan tytöt olivat joutuneet veden varaan, kun vene kaatui. Onneksi selvisivät. Silloin ei käytetty pelastusliivejä! 
Kun tänään näita pienten tyttöjen venematkoja mietin, niin ovat ne olleet hurjia. 
On ollut tuulisia, sateisia, kylmiä ja aallokkoisia matkoja. Ja pienet soutajat.


Noina aikoina on tapahtunut paljon kuolemaanjohtaneita lasten ja aikuistenkin onnettomuuksia saaristossa. Vanhemmilla oli paljon töitä, ei ollut aikaa juosta joka hetki lasten perässä. Saivat siinä vanhemmat olla sydän syrjällään. Meri voi olla myös armoton.


30-40-luvulla isovanhempani muuttivat Merimaskusta Turkuun paremman leivän toivossa. Äitini oli silloin yhdeksän - ja siskonsa 11- vuotias.  Yksi isosetäni muutti Amerikkaan Minnesotan alueelle. Saariston elämä sai jäädä.




Ja näin tuli todistetuksi, että en minä ihan maakrapu ole, juureni ovat saaristossa. 




Kaunis Myrskyluodon Maija, Kristian Meurmanin tulkintana, päättäköön saaristotarinani. 
Turvallista kesää!


** Tuulia




29 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Ihana tarina ... minuakin on aina meri kiehtonut ja lapsena olinkin kaikki kesät perheemme kesämökillä. Muutenkin tuntui, että meri on niin läsnä kaikessa - sitä kun asui pienessä merenrantakaupungissa. Hyvässä ja pahassa merituuleen tottui. ..! Turun saaristot ja ne kaikki upeat kalliot on sitten vielä ihan oma juttunsa siellä teilläpäin. Sitten minusta kuitenkin tuli sisämaassa asuja ja nyt katselen meren sijaan peltojen laineita. Näin se menee - aika aikaa kutakin.Myrskyluodon Maija on yksi lempparini. Niin Mårtensonin musiikki kuin itse se ihana sarjakin. Kiitos kun muistutit - pitääkin ajan kans kuunnella ja katsoa.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Anne! Niin se elämä kuljettelee. Ja lainehtivat pellot ovat myös kauniita lämpimine väreineen. Yksi tuttuni, joka rakasti yli kaiken merta asuu nykyään tuntureilla, Ruotsin Lapissa.
Myrskyluodon Maija on myös lemppareitani. Yksi kauneimmista Suomessa sävelletyistä kappaleista, kiitos Lasse Mårtenssonin. Ja pidän kovasti tästä Kristian Meurmanin tulkinnasta.
Heleitä kesäpäiviä!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos tästä ihanasta tarinasta! Merimaskussa on tullut käytyä!
Tuo Myrskyluodon Maija voisi tulla uusintana televisiostaa...tykkäsin siitä silloin, kun se tuli..:)

Sussi kirjoitti...

Kiehtova ja ihana tarina! Saaristo ja meri ovat upeita, mutta myös armottomia, niin kuin totesit.

Stenkka kirjoitti...

Upea tarina.
Muuten minunkin juureni on saaristossa. Houtskari/Korppoo

ritva kirjoitti...

Upea tarina,Aurinkoisia kesäpäiviä:)

Ansku kirjoitti...

Aivan ihastuttava tarina! Huh sentään, miten haastava koulumatka on äidilläsi ja tädilläsi ollut, mutta todella reippaita ja rohkeita tyttöjä he ovat olleet! :)
Ihanaa saaristokesää sinulle!

arleena kirjoitti...

Kaunista saaristossasi on. Uskon, että viihdyt siellä.
Mukavan jännittävät muistot äidin lapsuudesta. Nyt niitä on mukava muistella. Minäkin vaalin muistissani äitini kertomia koulutyttömuistoja.
Kaikki oli silloin kovin erilaista.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Irmastiina! Olen tänä kesänä jonkin verran. En ole taitava moisessa ja se nostatti mieleen äitini tarinat, kun pikkuisena sousi. Myrskyluodon Maija voisi tulla vaikka joka kesä, minulle sopisi, se on koskettava tarina saariston ihmisistä ja elämästä.

Tuula's life kirjoitti...

Avainsana jäi pois - siis soudellut :)

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Sussi! Niinpä! Minusta oli kiva kuunnella äitini tarinoita saarella asumisesta, se oli niin erilaista kuin kaupungissa asuminen. Meri antaa ja ottaa.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Stenkka! Olen huomannut, että saaristo on sinulle hyvin rakas ja tärkeä. Ne juuret :)

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Ritva! Joskus on kiva kirjata muisteluita. Ja tänä kesänä nuo äidin saaristomuistot ovat tulleet useasti mieleeni. Kiitos samoin, aurinkoa ja iloa!

Marja kirjoitti...

No niin, pitikin kommentoida, että Myrskyluodon Maijan tarinan piirteitä vilisee tässä Sinun kauniissa kertomuksessasi!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Ansku! Rohkeita tyttöjä ja osanneet soutaa. Saariston lapsia! Kiitos samoin - ihanaa veneilykesää sinulle!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Arleena! Tänä kesänä olen pitkästä aikaa soudellut, ja kunnioituksella muistellut äitiäni ja tätiäni. Maailma on kovasti muuttunut niistä ajoista. Heleitä kesäpäiviä!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Marja! Saariston tarinat kiehtoivat minua jo lapsena. Omanlaisiaan Myrskyluodon tarinoita. Oma koulumatkani oli pari korttelinväliä, joten pidin äitini koulumatkaa niin jännittävänä ja sitähän se olikin. Aurinkoisia kesäpäiviä!

Ulla kirjoitti...

Minuun vetoaa saaristo, silokalliot, käkkärämännyt. Kallioiden rakojen kasvillisuus. En koe samaa sisämaan saaristossa eli sen pitää olla meren ranta ja sen saaristo.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Ulla kommentistasi. Minäkin olen suuri meren ihailija. Se on niin päättymätön, voi "purjehtia" vaikka maailman ääriin. Toisaalta pidän kaikesta vedestä...mielelläni hakeudun myös joen tai järven rannalle. Meren aaltoja kesääsi!

Kristiina K kirjoitti...

Kiitos Tuulia ihanasta kertomuksesta ja viehättävistä kuvista! Kovia aikoja ovat olleet nuo entiset ja vaikeaa liikkuminen saaristossa. Meren äärellä olen koko ikäni asunut, Turussa ja Ahvenanmaalla, mutta maakrapuna olen pysynyt. Veneily on minulle pelottava asia, eikä minua veneeseen saakaan. Sen sijaan tykkään ihailla merta rannalta. Myrskyluodon Maijan olen katsonut ainakin neljä kertaa ja aina se on yhtä hyvä!

Tuula's life kirjoitti...

Hei Krisse! Sinä ihana maakrapu, joka asut suurella saarella! Kiitos kauniista sanoistasi. Myrskyluodon Maija koskettaa aina. Minäkin olen katsonut sen useamman kerran. Ja musiikki - kiitos Mårtenssonin. Hän on suuri saariston ystävä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kauniita, ihania kuvia saaristosta. Minä pikkaisen kadehdin kaikkia, joilla on joku paikka saaristossa. Itselläni ei ole koskaan ollut, ei siis kenelläkään läheiselläkään, joten en ole saanut nauttia saaristosta kuin ihan hetkittäin.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Kirjailijatar! Saaristo on kyllä ihana. Itsekin löysin oman saaristlaisuuteni kymmenisen vuotta sitten. Vaan nauti vaikka hetkittäin, meren ääni ja tuoksu ovat ihania.

Kaisa kirjoitti...

Ihan mielettömän upeita kuvia, upeat maisemat

Elina / Vaihda vapaalle kirjoitti...

Kaunis on sinun saaristosi ja hieno tarina :)

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Kaisa! Olipa kiva kun piipahdit! Saaristo inspiroi.
Ihania kesäpäiviä!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Elina! Soutaessa tulivat vanhat tarinat mieleeni. Ja saaristo tarjoaa kauneutta.
Kauniita kesäpäiviä Sinulle!

Tiia Koivusalo kirjoitti...

Hei,

Ihania kuvia ja ihana blogi. Liityin oitis lukijaksi. :)

Lämpimin terkuin Tiia

Tuula's life kirjoitti...

Hei Tiia! Tämäpä oli iloinen yllätys, tervetuloa mukaan. Käyn vastavierailulla.
Kesällä blogi on viettänyt hidasta elämää niinkuin kirjoittajansakin, mutta jokunen tarina on kuitenkin lähtenyt kynästä.
Ihanaa loppukesää sinulle, Tiia!