Tervetuloa uuteen blogiini Tuula's life

Hei, ystävät hyvät! 

Vanha blogini ei enää päivity.  Tervetuloa uuteen blogiini:  Tuula's life

terveisin, Tuula 

Miksi bloggaan? - Kerron sen uudessa blogissani

Hei kaikille!

Olen aloittanut uuden blogin Tuula's life. Nyt pohdin siellä aihetta: "Miksi bloggaan? Miksi keski-ikäinen nainen bloggaa? Pohditko joskus samaa?    Tässä linkki

Terveisin, Tuula

Uudessa blogissani arvonta - tervetuloa mukaan

Olen alkanut kirjoittaa uutta blogia nimeltään Tuula's life. Ja niin kuin avajaisissa on tapana, järjestän arvonnan. Arvonnassa on voittona kírjapalkinto.  Kaksi onnekasta voi voittaa kirjapalkinnon, hienon värityskirjan - Turku färityskirja aikaihmisil . Olen ehtinyt esitellä kirjan täällä vanhassa blogissani ks. Linkki 

Tervetuloa arvontaan ja seuraamaan uutta blogiani Tuula's life / Linkki Sieltä löytyvät arvonnan ohjeet.

** Tuula 

On aika uuden blogin - Tuula's life on uusi blogini.

Ystävät hyvät!

Tuulian tarinoita-blogi on tullut tiensä päähän. On aika aloittaa uusi blogi. 

Taustaa:  Tuuliahan on veneemme nimi. Ja syy nimenvaihtoon on, että tuosta blogistani ei tullut vain purjehtijan päiväkirjaa. No joiltain osin kylläkin, saaristosta ja kivoista venesatamista olen kirjoittanut. Mutta enemmänkin blogini on ollut lifestyle-blogi eli yleisblogi ja aihealueena on ollut elämä kaikkinensa.

Minun nimeni on Tuula, niin kuin moni teistä tietääkin. Jatkossa onkin sitten helpompi yhdistää kasvot ja nimi. Uuden blogini nimi on Tuula's life - tässä Linkki 

Ja kerron muistakin uusista tuulista blogissani, esimerkiksi kolmannesta elämästäni :) 

Kiitos kaikki te ihanat lukijat, jotka olette seuranneet vanhaa blogiani. Tervetuloa mukaan uuteen  "elämääni" ja myös kaikki uudet lukijat. Ja jatkossa päivitän tämän blogini myös Googlen puolelle.

Uudessa blogissani lisää. Aurinkoista lokakuuta kaikille!

** Tuula  /  Tuula's life

Kristiina Elo: Turku Färityskirja aikaihmisil

"Tule mukaan kaupunkikierrokselle kauniiseen, vanhaan Turkuun. Luulenpa, että ihastut.

Mukaasi tarvitset vain värikynät..."

Näin kutsuvasti aukeaa Kristiina Elon värityskirja: Färityskirja aikaihmisil 

Kirjan on piirtänyt ja kirjoittanut ihana luokkatoverini ja ystäväni Kristiina Elo. Turusta kertova kirja julkaistiin komeasti Turun päivänä 20.9.2015

Sopiva päivä kirjan julkaisulle, sillä värityskirja on uusi ja moderni tapa kunnioittaa Suomen vanhinta kaupunkia, ajan hengessä. Kulttuuriteko, sanovat Kristiinan ystävät. 

Minä olen saanut tutustua Kristiinan piirustustaitoon jo pikkutyttönä, sillä Kristiina piirsi aivan uskomattoman hienoja paperinukkeja. Minulla oli pitkään paperinuket tallessa, mutta jonkun muuton yhteydessä ne vain katosivat. Minua on niin harmittanut paperinukkien katoaminen,  mutta nyt minulla on taasen Kristiinan piirustustöitä, hurmaavia, väritettäviä kuvia Turusta. Ja kirjassa ei ole pelkästään värityskuvia, jokaisen kuvan kohdalla on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi pieni teksti kertomassa tarinaa kaupungista. 

Ja Kristiinasta vielä lisää... sen lisäksi, että Kristiina osaa piirtää, hän on myös taitava valokuvaaja. Me, jotka olemme hänen facebook-kavereitaan, saamme ihastella Kristiinan kauniita valokuvia myös hänen sivuillaan, kuvissa on  usein Turku pääroolissa. Kristiina on viidennen polven turkulainen ja innokas historian harrastaja, siinä on jo perspektiiviä kerrakseen. Oma kolmannen polven turkulaisuuteni tuntuu hänen rinnallaan aika "kevyeltä". 

Vaan aiheeseen eli näihin värityskuviin. 

Kirjassa esitellään kivasti ja asiantuntevasti niin Turun loisteliasta menneisyyttä kuin toimeliasta nykypäivääkin.

Entinen pääkaupunki pääsee nykyaikaisiin muodikkaisiin kuviin.

 

Tässä vähän apuja väritysmaailmaan. Nopsaan otin eilen kuvia. 

"Aurajoen ranta on turkulaisten olohuone" 

Vaan syksy on koittanut Aurajoen rannallekin. 

Kirjassa piipahdetaan torilla, puistoissa, kukkuloilla, Turun linnassa, Aurajoen rannalla, Ruissalossa...  Tässä tuli jo paljastettua muutama väritettävä kuva, mutta enempää en niitä näytä :)

 Näitä ihastuttavia kuvia löytyy kirjasta lisää...

Pienen Kirjapuodin iloinen asiakaspalvelija

Niin kuin Kristiina kirjassaan kertoo ja kuvillaan todistaa, Turku on Suomen Pariisi. Kurkatkaapa vaikka tähän viihtyisään, hyvän palvelun kirjakauppaan / kahvilaan, josta kirjani hankin. Pieni Kirjapuoti on Yliopistonkadulla. Maitokahvi, kirja ja croissant - ja tunnelma on kuin

pariisilaisessa kahviossa ikään. 

Kirjan kanssa on mukava tehdä nojatuolimatka Turkuun. Jos sinulla on vielä värikynät, niin matkastasi tulee mielenkiintoinen ja värikäs.

Tämä historiallinen Apteekkimuseokin löytyy kirjasta. Värikästä syksyä ystävät! 

**Tuulia 

Ps.  Mainiosta Färityskirjasta  kertoo myös Titta  Oli aika - blogissaan, tässä  Link ,

kannattaa kurkata kivaan esittelyyn.

Kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Sammakko, jossa näitä kirjoja myös myydään.

Painotyön on tehnyt Finepress Oy.

Ja Kristiinan luvalla julkaisen blogitarinani.

Tallennettua elämää - Ingrid Bergman ja Diane Keaton

Olen kesällä lukenut muutaman elämäkerran, mutta tämä tarinani ei kuitenkaan ole mikään kirja-arvostelu, vaan  pikemminkin ajatusten virtaa. Kaksi kirjaa haluan tässä mainita, Diane Keatonin muistelmat Nyt ja aina sekä Ingrid Bergmanista kertovan kirjan Ingrid Bergmanin elämä. Ingrid Bergman olisi tänä vuonna täyttänyt 100 vuotta ja Ingridistä pyörii parhaillaan elokuvateattereissa hänen päiväkirjoihinsa perustuva dokumenttielokuva

 Omin sanoin (Jag är Ingrid).

Päiväkirjat ovat suuressa roolissa myös Diane Keatonin kirjassa Nyt ja aina. Kirja perustuu  päiväkirjamerkintöihin, jotka hänen äitinsä on kirjoittanut. Kirja luo mielenkiintoisen kuvan koko perheestä ja Keatonien suvusta pitkältä ajanjaksolta. Kirja alkaa näin: "Äiti rakasti sananparsia, lainauksia ja iskulauseita. Keittiön seinälle oli aina kiinnitetty muutamia muistutuksia". Esimerkiksi sana "AJATTELE".  Niin paljon viisautta yhdessä sanassa.

Diane Keaton on kiinnostanut minua nuoresta tytöstä lähtien, oikeastaan siitä lähtien, kun hän teki elokuvan Annie Hall yhdessä Woody Allenin kanssa. Elokuva sopi niin hyvin silloiseen, kaukaiseen elämäntilaanteeseeni, vaikka en sitä tässä nyt sen enempää raportoi.

Mutta sen kerron, että minä jopa yritin pukeutua kuin elokuvan Annie Hall. Diane Keaton voitti Oscarin parhaasta naispääosasta elokuvassa, Woody Allen parhaasta ohjauksesta. Ja Annie Hall-muoti valloitti maailmaa. Vaan eihän minulla ole arkikuvia itsestäni tuolta ajalta. Ei sitä silloin tavallinen tyttö taltioinut elämäänsä kuviin, vain  juhlahetket ja matkat on taltioitu ja albumeihin liimattu.

Annie Hall-kuvat  netistä

Tässä kohtaa hypähdän Ingrid Bergmaniin. Raapaisen yhtä näkökulmaa, joka on jotenkin noussut niin tähän aikakauteen: Ingrid tallensi kaikkea itsestään, kuvasi kameralla ja teki pieniä filminpätkiä elämästään. Eikö kuullostakin tutulta, kuin digielämää tässä ja nyt. Ja  Ingridin uusi dokumenttielokuva koostuu juuri noista taltioinneista.

Tuossa lukemassani kirjassa Isabella Rosselini (Ingridin tytär) kertoo, että Ingridillä on ollut aina tallentamisvimma. Kun Isabella kysyy äidiltään, miksi tämä on säästänyt ja tallentanut kaiken. Ingrid vastaa: "Olen aina tiennyt, että minusta tulee kuuluisa". Isabella sanoo järkyttyneensä, sillä hänestä vastaus kuulosti koppavalta, eikä äiti ollut lainkaan koppava. Vaan Ingridistä tuli legenda. Kirjassa kerrotaan, että ruotsalaisuus näkyi Ingridissä järjestelmällisyytenä. Hänellä oli kaikki aina järjestyksessä. Sopii hyvin tallentajan luonteeseen. 

Nämä ihastuttavat kuvat löysin netistä, näkyvät varmasti uudessa elokuvassakin. Kaunis Ingrid on kameran takana. Ja toisessa kuvassa kameran edessä kaksostyttöjensä Isabellan ja Ingrid Isottan kanssa. Ingridistä on kirjoitettu paljon, monta elämäkertaa ja satoihin lehtiin tarinoita.  Hänen elämässään on aiheita riittämiin... niin elokuvissaan kuin yksityiselämässään. Tyttärensä Isabella Rosselini on ottanut vähän kuin elämäntyökseen vaalia äitinsä muistoa. Siitä kunnioituksena tämä Omin sanoin - elokuva. Hienoa kun Ingrid-äiti oli taltioinut elämäänsä. Minä en ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta aion mennä sen katsomaan.

Digimaailma on mahdollistanut meille kaikille tallentaa elämäämme sanoin, kuvin ja videoin. Ja mahdollistanut vielä levityksenkin, jos niin haluaa. Voimme kaikki olla oman elämämme ingridejä.

Näihin tuoleihin on kiva päättää tämä tarina. Voin mielessäni kuvitella Ernest Hemingwayn tuolilla istumassa. No, en minäkään tuossa Peterzenin laiturilla istu ja kirjoittele, vaan proosallisesti pöydän ääressä taltioin tarinaani. Kuva on viimekesäiseltä Kustavin reissulta. 

Ja nyt on pakko kysyä. Taltioitko sinä arkielämääsi / elämääsi? Kirjoitatko päiväkirjaa? Otatko kuvia? Bloggaatko :) ? 

Onnistuneita taltiointeja kaikille! 

** Tuulia

Muotia ja tähtihetkiä

Joku saattaa muistaakin, kun vuosi sitten kerroin pikkuisesta Sagasta, mieheni pojantyttärestä. Ja tarinallahan oli hauskat seuraukset. Olin ottanut kuvia blogiini Sagan 2-vuotissynttäreiltä, ja vaatetusfirma Reima Oy bongasi tämän pienen punatukkaisen tytön blogikirjoituksestani, tässä:  LINKKI
Sagaa pyydettiin koekuvauksiin ja hän onnistui pääsemään jatkoon - varsinaisiin kuvauksiin, joissa kuvattiin Reiman tulevaa syksy- / talvimallistoa vuoden 2015/2016 kuvastoa ja verkkokauppaa varten. Nyt kuvasto on ilmestynyt. Ja minulla on ilo esittää pari kuvaa pikkumallista talven muodikkaissa asuissa.

Mutta vielä pidän teitä jännityksessä...  kurkataan ensin tämän kesän yhteen tähtihetkeen, Sagan 3-vuotissynttäreille, ne vietettiin elokuun lopussa. (Jos kakku näyttää tutulta, niin instagramissa sen jo esittelin)

Päivä oli aurinkoinen niin kuin pieni päivänsankarikin. Tässä on Sagan syntymäpäiväkakku. Olihan kerrassaan hieno ja herkullinen kakku. Saga oli toivonut prinsessakakkua, ja sen hän sai! Näissä juhlissa kakunpaljastuskin on jännittävä tapahtuma. Suvun taitava kakuntekijä oli ollut taas asialla.



Korkea nukketalo on pikkutyttöjen mieleen. Harvapa tähän on pystynyt 2 vuotiaana - Saga nimittäin hankki vuosi sitten saamillaan mallirahoilla hienon nukketalon, ja se on ollut ahkerassa käytössä. Nukketalo huonekaluineen ja asukkaineen - se taitaa olla kaikkien pikkutyttöjen unelma. Ja vaikka leluilla leikitään ahkerasti pitää Saga leluista  hyvää huolta, sitä on ilo katsoa.

Tämän vuoden yksi suosikkilahjoista oli kammattava nukenpää. Äiti on hyvä apulainen tekemään pieniä palmikoita.


Ja tässä lupaamani -  Reiman AW15-mallistoa. Nämä löytyvät myös Reima Oy:n sivuilta.
Pikkumalli pärjäsi hienosti uudessa roolissaan.

Talvikuvat Reima Oy

Nyt on syyskuu ja syyskesä!

Kaunista ja kuulasta viikonloppua kaikille! 

** Tuula 

Örön linnakesaari

Tämän  kesän mielenkiintoisin saarikohde on ehdottomasti ollut Örön linnakesaari.  Jatkoimme Högsårasta purjehdusta sinne elokuun lopulla. Örön saareen on ollut maihinnousukielto vuodesta 1915 vuoden 2014 loppuun. Tavallinen kulkija ei ole saarelle päässyt sataan vuoteen. Saari avattiin tämän vuoden kesäkuussa 2015 matkailijoille ja veneilijöille. Sitä ennen Örö oli toiminut suljettuna sotilasalueena. Venäjä linnoitti Örön 1915-1917 Suomen vielä ollessa Venäjän autonominen osa. Ja Suomen itsenäistymisestä lähtien Örö toimi Suomen puolustusvoimien rannikkolinnakkeena vuoden 2014 loppuun asti. Muutosten tuulet puhaltavat - nyt ainutlaatuinen linnakesaari on avoinna meille kaikille.

Örön saari on ollut  oivallinen paikka valvoa meriliikennettä ja puolustaa rannikkoa, sinne on ollut vaikeaa ja vaarallista vihollisen tulla; meritie sinne on karikkoinen ja vaarallinen. Moni laiva on haaksirikkoutunut näillä vesillä. Nykyään merireitti on merkitty hyvin ja linjataulut ohjaavat kulkijoita. Ja nykyajan veneilijöillä on kartan lisäksi GPS-laitteet, kaiut, tabletit karttaohjelmineen.., joten matkanteko on helpompaa ja turvallisempaa. Vaan kyllä minä koin sinne navigoinnin karien keskellä jännittäväksi ja karttaa seurasin tarkasti. 

Perillä odotti hieno uusi satama komeine laitureineen, satamakonttoreineen ja palveluineen. Lähelle satamaa rakennettiin myös saunaa. Nyt vielä joutui / sai käydä vanhassa sotilaspojille tehdyssä saunassa kauempana rannasta.  Se täytti hyvin tehtävänsä, se oli siisti ja suihkuja oli riittävästi. Vaan kuvaa en huomannut saunatalosta ottaa, joten viivytään vielä hetki vierassatamassa. 

Ja saareen tutustumaan

Vanhasta sotilaskodista oli tehty ravintola. "Sotku" tarjoaa edullista lounasta seisovasta pöydästä päivällä ja a'la carte annoksia iltaisin. Lounasaika on mukavasti venytetty veneilijälle sopivaksi kello 12-18, sillä ulkosaaristoon meno kestää. Kahtena päivänä söimme Sotkussa lounasta, oli hyvistä aineksista tehtyä perusruokaa, ja hintakaan ei päätä huimannut (14,90 € / annos) 

Sotilaskodin oven päällä on ylipäällikön kuva. Presidentti Sauli Niinistö on suorittanut varusmiespalvelunsa Örössä. Eräs vanhempi herrasmies vei käden lipalle (kipparinlakki), kun astui ovesta ulos. 

Saarten teillä on osuvia  nimiä. Öröllä on ollut kovan paikan maine nuorten sotaväkeen astuvien keskuudessa. "Jos päätyy Öröhön, niin paikka on karu ja olosuhteet ja kohtelu rankkaa", näin on Sauli Niinistö kertonut. 

Ja näitä polkuja kuljin... 

Saaren varusmiesasuntoloihin on tehty hotelli- ja muita majoitustiloja.

Saaren luonto ja maisemat ovat uskomattoman kauniita. Olisin katsonut näitä maisemia vaikka kuinka kauan. Öröstä löytyy monia Suomessa harvinaisia kasveja ja perhosia, saarihan on ollut   suojattu yhdyskunta; se kun on nukkunut ruususen unta 100 vuotta.

Jos kiinnostuit saaren historiasta, niin Johanna Pakola on tehnyt siitä ansiokkaan kirjan "Örön linnake", jossa kerrotaan mm. saaren ehkä keskeisimmästä nähtävyydestä 12 tuuman tykistä. 

Itse aion tuohon kirjaan paneutua jossakin vaiheessa syksyllä, sillä Örön saareen haluan palata uudelleen, ja uskoisin kirjan luettuani saaren antavan vielä enemmän itsestään. 

"Ampukaa suoraan Bengtskäriin! Saari vilisee venäläisiä, jotka pyrkivät sisään." Tämän käskyn antoi luutnantti Fred Luther Örön linnakkeelle 26.7.1941

Meille kerrottiin jo etukäteen, että hyvällä säällä näkyy Bengtskärin majakka. Ja niinpä näkyi. Se on 13 kilometrin päässä Örön saarelta. 

Oli aikamoinen kokemus seistä niin historiallisella paikalla ja nähdä Bengtskärin majakka horisontissa. Bengtskärin taistelu oli Lounais-Suomen suurin yksittäinen taistelu toisen maailmansodan aikana. Siitä selvittiin voittajina. 

Tästähän on tulossa romaani, joten tähän on hyvä lopettaa. Örön saari teki minuun vaikutuksen ainutlaatuisuudellaan, historiallaan ja kauneudellaan. Saari yksinkertaisesti valloitti minut. 

** Tuula 

Saarikierros on päättynyt. Minua ilahdutti suuresti, kun jo ehdin saada pari pyyntöä, että kertoisin oman juttuni Örön saaresta. Kiitokseni kiinnostuksesta!

Ihanaa syyskuuta kaikille! 

*Tuula

PS. Yritän tiivistää tahtia näin syksyn tullen, että kerran viikossa postaus onnistuisi.