Translate

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ginger hairs - punatukkaisia tyttöjä


Brittiläinen The Daily Record-lehti kertoo, että punatukkaisia on maailman väestöstä vain 1-2 prosenttia. Mutta sekä Irlannissa että Skotlannissa punatukkaisten lukumäärä on peräti 10-13 prosenttia. Yritin etsiä, mikä on Suomen punatukkaisten määrä väestöstä, mutta en löytänyt. Tämän lauseen kuitenkin löysin - suomalaisista punahiuksisia on vain murto-osa.

Aihe on alkanut taas kiinnostaa minua kovasti, kun avomieheni pojan perheeseen syntyi pieni punatukkainen tyttö pari vuotta sitten. Mieheni poika on miettinyt sukujuuria, mutta varsinaista punatukkaisuutta ei löydy hänen eikä vaimonsakaan suvusta. Jonkun sukulaisen parrassa on punaista ja jokunen yksittäinen punainen hiuskin on löytynyt jonkun sukulaisen päästä.

Mutta kyllä siellä molempien suvuissa ne punahiuksisuuden geenit kulkevat. Ne geenit vain ovat päässeet harvoin näkyviin, koska ne ovat resessiivisiä eli väistyviä ominaisuuksia. Ja pikkuinen punatukkainen tyttö on onnistunut saamaan geenin sekä isältään että äidiltään, ja näin on tämä harvinainen sattuma toteutunut. Monta sukupolvea lienee aikaa kulunut edellisestä punapäästä. Punahiuksisuushan on geneettisesti kaikkein vaikeimmin perityvä hiusten väri.


Ovatko samaa sävyä?

Vaan elämässä voi käydä näinkin...  Minulla ei ole verisukulaisuutta tuohon avomieheni pieneen pojantyttöön, mutta samanväriset hiukset meillä on. Tai oikeammin minun hiukseni ovat olleet noin punaiset kauan sitten. Tuo kuva alarivissä on nelikymmenvuotispäiviltäni eli vanha kuva, siihen ikään mennessä en ollut vielä koskaan värjännyt hiuksiani. Ja oman punatukkaisuuteni tarinan tunnenkin, isoisäni (äidin puolelta) oli punatukkainen.

Valitettavasti tukkani väri on kovasti haalistunut iän myötä ja harmaita hiuksiakin olen saanut. Vaikka sanotaankin, että punainen tukka ei harmaannu samalla tavalla kuin muut hiusvärit. Se kuulemma usein vain haalenee ja muuttuu valkoiseksi. Ovatkohan nuo minun harmaat hiukseni valkoisia? No, nyt on jo väriä päässä, en  pääse tarkistamaan.

Olenkin joskus blogissani maininnut ja siitä tarinankin kirjoittanut, että olen vuosia sitten asunut Irlannissa, tuossa punatukkaisten maassa Link.  Sovin hyvin joukkoon :), vain puheaksenttini paljasti minut.  



Tänne tuli nyt kuvia myös vähän isommasta punatukkaisesta tytöstä, mutta sopivat hyvin saman aiheen alle. Ja tässä tulee samalla esitettyä niitä yhden blogihaasteen kaipaamia kuvia omasta historiastani. Nämä kuvat kertokoon Irlannin ajastani. Pari ihanaa ystävääni ja lukijaani Teija sekä Tiia ovat pyytäneet minua kertomaan Irlannin ajastani blogissa. (ylemmän linkin takana lisää)




Irlannin maisemiin tämä punatukkaisuuden teema minut johdatti. Tuossa viimeisessä kuvassa en vielä tiennyt elämäni tulevia polkuja, vaikka jonnekin kaukaisuuteen katsonkin.



40 kommenttia:

Kristallikimara.fi kirjoitti...

Punatukkaisuus kermanvaaleine ihoineen ja pisamineen on viehättävä yhdistelmä.Ihanan väriset nuo tyttöjen tukat.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos M! Minulla on pisamia, tuo pikkuinen punapää on säästynyt niiltä! En niistä nuorena tykännyt, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. :)

Tiia Koivusalo kirjoitti...

Oi Tuulia mikä ihana punatukkainen kaunotar. Ja pikkaraisen hiuksia en myöskään lakkaa ihmettelemästä.

Kiitos Irlannin kuvista. <3 Tuo alimmainen, voi mahoton noita maisemia. Olen satavarma, että olen asunut entisessä elämässä joko enkkulassa tai irkkulassa, siellä aina olo kuin olisin kotona. <3

Kiitos Tuulia ihanista kuvista. <3

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihanat punapäät sekä iso että pieni :)

Kukkaiselämää kirjoitti...

Ihana postaus, Tuulia. Kyllä on soma pikkutyttö.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Tiia-ihana! En tuosta kaunottaresta tiedä, mutta tukka oli kyllä kruununi, vaan sekin kruunu on himmentynyt. Pikkuinen punapää nyt sitä kruunua kantaa :)
Viihdyt irkkulassa ja enkkulassa. Niin minäkin. Irlantilaisia tunnen enemmän. Irkuilla on hyvä huumorintaju ja heihin on helppo tutustua. Ja ystävinä ovat ihania.
Asuin muuten Pierce Brosnanin kotikaupungissa - pikkuisessa Navanin kaupungissa.

Suloista sunnuntaita!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Kepposen rouva! Tuolla isommalla vaan ei ole nykyään enää noin hehkuvaa tukkaa. Pikkuinen punapää on huomannut olevansa punatukkainen, hän sanoo olevansa Peppi! :D

Tuula's life kirjoitti...

Kaunis kiitos Satu! Minä kutsun pikkuista viikinkiprinsessaksi! Pieni punapää kyllä tykkää enemmän Peppi Pitkätossusta ja Pikku Myystä kuin viikinkitarustoista, vaan niittenkin aika tulee...

Sussi kirjoitti...

Ihana postaus:)

Leena Lumi kirjoitti...

Voi Tuulia, mitkä hiukset teillä kummallakin kaunottarella!

Jos hengitit niin syvään vihreän saaren ilmaa, että...;) No, olihan sinulla punaiset hiukset jo lähtiessäsi.

Irlanti ja meri ja meidän entinen veneilyhulluuus yhdistävät meitä. Sekä se, että olen syntynyt Turussa. Olimme mekin muuttamassa Irlantiin vuonna koivu ja tähti. Koeasuimme Glawayta muutaman viikon, mutta muutimme mieltämme riskirasakuteni takia ja ilmi kävi, että teimme oikean ratkaisu. Ikuinen rakkaus Irlantiin jäi. Veneily vaihtui kymmeniin alppireissuihin ja tänä vuonna taas alpeille ja monta päivää Salzburgissa. Sitten...R. päätti, että hän täyttää seuraavat pyöreänsä IRLANNISSA!

<3

Kristiina K kirjoitti...

Ihania punapäitä olette molemmat! Ja pisamat ovat kanssa niin ihania, mutta tuntuu, kuin niitä ei nykyisin enää näkisi kovinkaan usein.
Irlannissa en ole koskaan käynyt, mutta kauniiden maisemien takia haaveilen sinne pääsystä vielä jonakin päivänä.

annu kirjoitti...

Punaiset hiukset on tosi kauniit! Ne on niin erityiset. Ja on sääli, kun jotkut ei pidä, vaan värjää ne muun väriseksi.
Hienot on sinun hiukset, ja pikkutytön myös :)

Stadin Friidu kirjoitti...

Tuulia. Just näin, kauniit hiukset ja sievät ihmiset, jotka niitä kuvissasi kantaa.

Linkin mukana menin kanssasi Irlantiin. Minäkin siellä ollut kuukauden verran. Maa on kaunis, ihmiset ihania ja pubit kuuluja. Olin kyllä Dublinissakin pari päivää. Tästä on aikaa ja paljon.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Sussi! Jätin ne myytit punatukkaisista kertomatta. Ehkä joskus postaan niistäkin :)

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Leena! Tuo pikkuinen punapää on kyllä suloinen kaunotar. Itse ei kuitenkaan asiaa noteraa.
Galway on ihana kaupunki, niin värikäs. Hymyilin, kun löysin itseni poseeraamassa Murphy-pupin edessä Galwayssa.
Elämässä pitää tehdä erilaisia ratkaisuja. Aika näyttää, tuliko tehtyä oikein. Ja teidän kohdallanne vastaus on kyllä.
Ja Salzburg odottaa teitä, hienoa. Aurinko ja Alpit!
Mainio juttu tuo kun R aikoo viettää synttäreitään Irlannissa! Maassa, jossa osataan juhlia... pienempiäkin juhlia!
Heleää kevättä, Leena!

Tuula's life kirjoitti...

Voi, kiitos Krisse! Tuo pikkuinen on kyllä syötävän ihana :)
Kaikki ne, joilla ei ole pisamia, sanovat noin:) Pois antaisin. Pikkuisella punapäällä ei niitä ole, minä sanon onneksi.
Irlanti on mielenkiintoinen maa! Siis vaikka Suomi on vihreä maa, niin Irlannissa niitä vihreän sävyjä on loputtomiin. Smaragdisaari! Ja irlantilaiset ovat mukavia!

Tuula's life kirjoitti...

Minäkin joskus nuorena tyttönä haaveilin värjääväni hiukseni - mustiksi. Olin kai silloin niin kyllästynyt niihin huomautuksiin tukastani. Onneksi en värjännyt. Ja loppupeleissä olen kyllä tykännyt hiusteni väristä. Ja pikku-Sagan toivon nauttivan tukastaan, niinkuin sanoit, ne ovat erityiset.
Kiitos Anu ja hyvää sunnuntaita!

Tuitiina kirjoitti...

Ihanat punapäät, sanoo hän joka värjää päänsä punaiseksi, kun ei luonto sitä muistanut värjätä :-)
Upeat maisemat tuossa viimeisessä kuvassa, haaveissa joskus päästä livenä katsastamaan!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Stadin Friidu kauniista sanoistasi. Varsinkin tuo pikkuinen punapää on sievä :)
Siellä linkin takana kerronkin enemmän rakkaudestani Irlantiin, tuosta satujen ja tarinoitten maasta.
Ja tähän on pakko lisätä tuo irkkujen musikaalisuus. Siellä taitavat kaikki osata laulaa ja soittaa jotakin soittopeliä. Irlannin maaseudulla sai usein hymyillä, kun joku kaupan tiskin takana alkoi laulaa. Ihana, kiehtova Irlanti. Kiva, kun sinullakin on samat tuntemukset.

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Tuitiina! Sinun lempinimesi on mainio, se jo kuulostaa punatukkaisen nimeltä :) Onneksi väriä saa purkistakin.
Irlanti on kaunis saari nummineen ja niittyineen. Ja musiikki lumoaa... sekä ystävälliset ihmiset. Haaveilla on tapana toteutua :)

sirkkis kirjoitti...

Meillä suvussa on syntynyt tyttö ja kouluun mennessä oli jo haalistunut ja nyt kaunis luonnon blondi. Suvussamme ei ole punaisia hiuksia mutta punapartaisia miehiä kyllä.

Jaana M / My life kirjoitti...

Voi miten suloinen tyttö! Sulla on ollut kyllä ihan punertava tukka!

Tuula's life kirjoitti...

Jänniä nuo värien muuttumiset. Katsotaan miten pikkuisen punatukan käy, mutta tuntuu kyllä siltä, että tuo väri säilyy. Punatukalla oli jo syntyessään paksu punainen tukka. Erottui muitten vauvojen joukosta :)
Itselläni on säilynyt myös koko ikäni tuo tukan väri, vanhemmiten on väri haalistunut.
Muuten tuo punapartaisuus osoittaa, että siellä geeneissä kulkee tuo punaisen värin geeni.
Hyvää tulevaa viikkoa!

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Jaana! Pikkuinen punapää on kyllä aika suloinen ja tuo tukka kerää katseita. Ja kyllä minäkin olen ollut aito punapää, vieläkin se punertaa, mutta se hehku on kadonnut. Ikä haalistaa :)

arleena kirjoitti...

Kiva postaus. Mukava, että valotit punaisten hiusten geeniasiaa.
Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani muutamia punatukkaisia. Lapsuudenystäväni veljellä oli punainen tukka ja nuoruudesta muista punatukkaisen pojan.

Jael kirjoitti...

Ihana pikku punapää(ja isokin) minulla on luontaisesti punaista sävyä hiuksissa,en ole punatukkainen,mutta sitä punaista näkyy jonkun verran ,etenkin auringossa.
Täälläpäin on kuulemma 6 prosenttia punapäitä,ja heille on ihan oma nimensäkin;dzindzi ;D

Anne kirjoitti...

Punainen on niin upea väri hiuksissa. itse sitä nuorempana yritin värillä, mutta ei se aitoa voita. Niin ja pisamat - olen aina ollut Peppifani ...juontaako ihailuni sieltä. Mnulla oli vain pisamat ja nekin ovat johonkin haalistuneet :))

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Arleena! Punatukkaiset jäävät mieleen :) Muistan, kun olin asiakaspalvelussa, niin asiakkaat kyllä muistivat minut - se polkkatukkainen punapää. Ei onnistunut pään laittaminen pensaaseen :)
Mukavaa viikkoa!

Tuula's life kirjoitti...

Kaunis kiitos Jael!
Uskon tuohon kuuteen prosenttiin. Entisaikoina punatukkaisuus yhdistettiin juutalaisuuteen ja noituuteen. Ja askenaasijuutalaisissa oli paljon punahiuksisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Nuo siniset silmät pelastivat monet heistä toisessa maailmansodassa.
Tuo oli minulle uusi tieto: dzindzi.
Kiitos kivasta kommentista ja mukavaa viikkoa!

Tuula's life kirjoitti...

Punatukkaisuuteen liittyy paljon myyttejä... kivoja ja kummallisia. Vaan punatukkaisuuteen liittyy myös iki-ihana Peppi Pitkätossu! Peppifani minäkin :)
Luin muuten suuren uutisen Pepistä. Ruotsalaiset ovat aivan hiljattain äänestäneet Pepin merkittävämmäksi ruotsalaiseksi kulttuuri-ilmiöksi - taakse jäivät Abba ja Nobel-palkinnot. Aikamoinen punapää!
Mukavaa viikkoa!

SatuTalo kirjoitti...

Ihana tuo viimeinen kuva! Tuossa voisi istua vaikka kuinka kauan ja miettiä elämää.... Toivon jonakin päivänä myös näkeväni Irlannin.

Anonyymi kirjoitti...

Kertakaikkisen suloisen syötävä tuo pieni punatukkainen tyttö. Ja kaunotar olit itsekin punaisine hiuksinesi. Edelleen olet, mutta punatukkaisuus on jotain niin erityistä, se huomataan aina.

Voisit kyllä olla lapsen isoäiti, niin sama sävy hiuksissa. Teidät oli avomiehesi kanssa selkeästi toisillenne tarkoitettu, kun hänen lapsenlapsensa sai sinun hiuksesi :) <3

Mukavaa viikkoa!

T. Tiina1412

Tuula's life kirjoitti...

Niin minustakin, tuo maisema on niin ääretön. Pieneksi siinä itsensä tuntee.
Satu, toiveilla on tapana toteutua! :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tuula's life kirjoitti...

Voi, miten viehättävä kommentti! Tuo pikku punapää on kyllä suloinen. Hän on 2,5 v ja on "löytänyt" hiuksensa. Hän sanoo aina välillä olevansa Peppi :)
Kiitos kauniista sanoistasi ja kivasta ajatuksesta - Saga on saanut minun hiukseni <3

Mukavaa alkanutta viikkoa, Tiina!

Teija Hakula kirjoitti...

Oih miten ihastuttavia punatukkaisia tyttöjä ja vähän isompiakin kaunottaria! Ihana, kun jaoit meille kuvia Irlannista, sinne haluan vielä joskus matkustaa.

Aurnkoista viikkoa Tuulia <3

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Teija! Sinullakin taitaa nyt olla punertava tukka :)
Toiveilla on tapana toteutua. Ja Irlanti on kyllä matkustamisen väärtti :)
Jokohan olet Suomessa?

Marianna kirjoitti...

Voi mikä söpöläinen! Minulla on täällä vuonossa punatukkainen viikinki-mies, myös appeni oli punatukkainen - nykyään valkoinen :) Meillä täällä Norjassa on paljon punatukkaisia ja täältähän se geeni sinne Britannian saarille luultavasti viikinkien mukana tulikin (kerran tv:stä sellaista dokumenttia katselin, jossa näin todettiin).

Tuula's life kirjoitti...

Kiitos Marianna! Norja on myös punatukkaisten maa :) Täällä Skandinaviassa ne viikingit kulkivat ja valloittivat. Minun punatukkainen isoisäni (vanhemmiten valkoinen) oli saaristolaisia. Se myös tukee tuota viikinkien historiaa. Olipa kiva kommentti.
Hyvää viikkoa sinne vuonoille!

Uraaiti kirjoitti...

Minun mielestäni punatukkaiset ovat kauniita. Myös nämä kuvat sen todistivat. Hienoa seurata blogiasi: olet nähnyt ja kokenut niin paljon!

Tuula's life kirjoitti...

Lämmin kiitos sinulle Uraäiti! Olipa viehättävä kommentti, sait hymyn tämän punapään huulille.
Mitähän tuohon loppulauseeseesi osaisin vastata? Elämäni soljuu nykyään hyvin. Mennyt ja nykyinen elämäni ovat tasapainossa. Ja edelleen olen utelias elämää kohtaan :)
Lähdin oikein pohtimaan tätä, mutta tuossa se on typistetysti.