Heips kaikille!
Vielä viimeinen katsaus saaristoon ennenkuin poistun toviksi Prahaan - tuohon satojen tornien kaupunkiin. Vaan sitä ennen kiivetään myös korkealle... mökkimme takana kohoaville kallioille. Kallio nousee korkeimmasta kohdastaan 40 metriä meren pinnan yläpuolelle. Ja sieltä on huikeat näköalat pitkälle meren selälle.
Tuolla kallioilla kävellessäni mieleeni tuli näin ajankohtaan sopivasti ukkoset ja salamat. Nehän nyt jylläävät. Tänä kesänä on kaksi ihmistä kuollut salamaniskuihin, toinen golfkentällä ja toinen muualla. Tämä on pikkuinen saari, mutta täällä on myös kaksi ihmistä kuollut salamaniskuihin vuosien saatossa - toinen 1930-luvulla ja toinen 1960-luvulla. Vanha sanonta, että salama ei kahta kertaa samaan paikkaan iske, joutaa romukoppaan.
Johtuneekohan tästä korkeasta kalliosta, mutta rajuilmat täällä todella tuntuvat ja kuuluvat. En minä kuitenkaan saarella rajuilmoja pelkää, vaikka luontoa ja sen voimia kunnioitankin. Upeilta näyttävät salamaniskut meren päällä ja korkea kallio antaa kaikupohjaa ukkosenjyrinälle. Ja kun sade vielä oikein piiskaa, niin sitä kyllä tuntee itsensä kovin pieneksi luonnonvoimia katsellessa.
Ja huomenna kiipeämme Prahan koneeseen. En ole koskaan käynyt tuossa tarinoiden kaupungissa, jota monet kauniiksi kehuvat. Ja jossa melkeinpä joka rakennukseen ja patsaaseen liittyy oma kertomuksensa. Odotan matkaa innolla. Instagramiin varmasti pudottelen kuvia, mutta blogia päivitän sitten matkan jälkeen.
Nyt vielä arki järjestykseen, ja sitten menoksi. Mukavia päiviä kaikille!
**Tuulia