Pääsimme saarimökillemme jo viikkonloppuna. Aurinko on meitä hellinyt viime aikoina ja sulattanut meren jään. Kevät tuli maaliskuussa. Telkät ja haahkat olivat myös saapuneet. Ne vain olivat niin arkoja, että uiskentelivat ja lentelivät kaukana saaresta.
Vaan sitten näin kotkan liitelevän taivaalla, ja se tuli suoraan saarta kohti. Onneksi minulla oli kamera kädessäni, ja sain elämäni ensimmäisen vähänkään kunnollisen kuvan kotkasta. Kaunis merikotka lensi suoraan saaren yli häviten sitten taivaalle. Olen ennenkin yrittänyt kotkia kuvata, mutta kuvissa ne ovat näkyneet vain pisteinä, ja vain minä olen tiennyt, että kotka on kuvassa. Toki tästä on pitkä matka todellisten lintukuvaajien kuviin, mutta minulle tämä oli bingo! Ja on se vaan niin majesteettinen näky taivaalla! Olin innoissani vielä kauan kotkan näkemisen jälkeen.
Merikotkan siipien kärjen harittajat voivat olla jopa 60 cm pitkät. Ja siipien kärkiväli on 190-240 cm. Uljas on kotka! Ja nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla linnulla täysin keltainen.
Nyt olen kaupunkikodissa, ja kotkaa täälläkin ihailen, tämä kotka tosin on seinällä :) Minulla on Merikotka-taulu, jonka on maalannut kaarinalainen lintutaiteilija Reima Nurmikko. Samainen taiteilija on tehnyt myös isot, ihanat Aurajoen haahkat, jotka myöhemmin keväällä ilmestyvät jokeen ilahduttamaan turkulaisia ja matkailijoita.
Kun tarkasti katsoo, niin huomaa, että taulun merikotkan nokka on keltainen.
Ja Aurajoelle :)
Reima Nurmikon ihanat haahkat Aurajoessa. Tuo ensimmäinen kuva on kesältä 2012,
silloin linnut uivat lähellä jokilaivoja Samppalinnan kupeessa. Alimmainen kuva on viime vuoden syksyltä, jolloin linnut olivat jo "muuttopuuhissa". Ja tänäkin vuonna haahkojen pitäisi saapua tuohon Kirjastotalon eteen lipumaan.
Vaan nyt on kevät, kuljen Aurajoen rantaa ...
Haahkoja ei vielä näy.
Hyvää kevätmieltä kaikille!
** Tuulia