Tupaantuliaiset Espoossa

  

Olimme lauantaina tupaantuliaisissa Espoossa, upouudessa, kauniissa kodissa.
Valkeaan pintaan hurahtaneena kamerani kävi ahkerasti, tässä kuvamaistiaisia...
En malta olla näyttämättä tätä viehätystä muillekin.

 Tunnelma ja katto olivat korkealla :)

Avomieheni poika ja vaimonsa ovat saaneet valtavan projektin valmiiksi. 

Sydämestäni toivotan heille paljon onnea!

Samalla juhlittiin pikku-Eeliksen riemukkaita 4-vuotissynttäreitä.
 Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa - tupareissa ja synttäreillä!

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

** Tuulia 

Joutsenlampi

Kävimme  eilen ystäväperheen kanssa katsomassa Joutsenlampea Turun Logomossa. 

Baletin esitti St Petersburg Festival Ballet, joka on yksi Venäjän arvostetuimmista  balettiseurueista. 

Olin todella haltioissani, ja vielä tänäänkin surullisen ja kauniin balettiesityksen tunnelmissa. Haluankin kirjoittaa ehkä tutunkin tarinan tähän. Hieno tanssiesitys ja Pjotr Tsaikovskin musiikki oli lumoavaa!

Joutsenlampi kertoo joutseniksi taiotuista neidoista ja Siegfried-nimisestä prinssistä. Ilkeä velho von Rothbart on noitunut neidot joutseniksi, ja he saavat ihmismuotonsa takaisin vain öisin. Tämä velhon tekemä taika raukeaa vain, jos joku lupaa rakastaa neitoa ikuisesti.

Baletti alkaa prinssi Siegfriedin viettäessä syntymäpäiviään. Prinssin äiti ilmoittaa, että Siegfridin on aika mennä naimisiin ja puoliso on valittava seuraavan päivän tanssiaisissa. Siegfried ei ole asiasta innoissaan. Illalla hän näkee joutsenparven lentävän taivaalla, ja lammen rannalle mennessään hän löytää joutsenet vedestä. Siegfriedin hämmästykseksi joutsenet muuttuvat kauniiksi neidoiksi, ja hän rakastuu saman tien parvea johtavaan Odetteen - valkoiseen joutsenprinsessaan. Odette kertoo prinssille taiasta, ja prinssi lupaa pelastaa hänet. Pienet joutsenet tanssivat lumoavan tanssin suuren rakkauden kunniaksi.

kuva netistä em. seurueen näytöksestä (Logomossa ei saanut ottaa kuvia)

Seuraavana päivänä vietetään tanssiaisia.  Paikalle saapuu myös valepukuinen velho von Rothbart ja hänen tyttärensä Odile - musta joutsen, joka näyttää aivan prinssin tapaamalta Odetelta.

Prinssi ei huomaa huijausta ja kosii Odilea. Prinssin kosittua huijaus paljastuu ja prinssi syöksyy etsimään Odettea. Hän löytää Odeten ja anoo tältä anteeksiantoa. Odette antaa prinssille anteeksi, mutta kertoo, että hänen itsensä on kuoltava. Velho von Rothbartin saapuessa lammelle Odette heittäytyy veteen ja prinssi seuraa häntä kuolemaan. Tämä rakkauden osoitus tappaa velhon. (mukaeltu Wikipediasta)

kuva netistä em. seurueen esityksestä 

Venäjän baletista Minnaan 

Suomen Kansallisbaletin Minna Tervamäki oli pitkään Joutsenlammen Odette-Odilen

ns. vakituinen esittäjä, hän tanssi roolin viimeisen kerran vuonna 2010 ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2012. Minnalla onnistuivat nuo Joutsenlammen Odette-Odilen rooliin sisältyvät 32 piruettikäännöstä (fouettéta) yhdellä jalalla toisen ottaessa vauhtia. Yritin laskea myös nyt pääosan esittäjän piruetteja, mutta en ihan pysynyt pyörähdyksissä mukana, kaiketi niitä oli 32. Näistä piruettikäännöistä on tullut ballerinojen teknisen taituruuden mittari. 

Minna Tervamäki sai esikoisensa, tyttären, joulukuussa 2013. 

Tämän kirjoituksen myötä on oiva paikka onnitella upeaa tanssijaa! Onnea Minna ja kaunis kiitos urastasi!

** Tuulia

 

Hei Gdansk, me tavataan vielä

Viime viikolla oli huolestuttava tieto lehdessä. Suurin osa Suomen lentoasemista kärsii matkustajakadosta. Eniten matkustajamäärät alenivat viime vuonna Turussa (-28,7 %), Porissa (-25,7 %), Jyväskylässä (-22,5 %), Kokkola-Pietarsaaressa (-20,8 %), Oulussa (-18,7 %) ja Tampereella (-18,2 %).

Helsinki-Vantaan lentoaseman koko vuoden matkustajamäärä nousi 2,8 prosenttia. Matkustajamäärä oli 15,3 miljoonaa henkilöä.

Turun kentän matkustajakato johtuu Olkiluodon ydinvoimalan osittaisesta valmistumisesta. Puolalaiset ovat olleet suurin rakentajaryhmä Olkiluodossa, ja he ovat ahkerasti käyttäneet Turku-Gdansk yhteyttä. Lentoja on ollut päivittäin Turun ja Gdanskin välillä.

 

Täällä länsirannikolla asuvana nautin siitä, että on mahdollisuus lähteä Turun kentältä. Se on ketterää, kun pääsee helposti ja nopsaan kentälle. Käytimmekin tuota mahdollisuutta päästä Turusta Gdanskiin - viime huhtikuussa. Tässä tunnelmia Gdanskin keväästä ja ripaus historiaa. 

Gdanskin Vanha Kaupunki esittäytyi loistossaan. Toista tuhatta historiallista rakennusta on restauroitu toisen maailmansodan jälkeen. Vain yksi talo oli alkuperäinen.

kuva netistä

Gdanskin kaupunki oli pelkkää rauniota ja pommikuoppaa toisen maailmansodan jälkeen. Minun on vaikea käsittää, millaista on jälleenrakentaa kaupunkia, joka on täysin murskana. Mistä aloittaa? Vaan tuhosta on saatu aikaan kaunis kaupunki. 

Vaikka ilmat eivät joka päivä suosinetkaan, niin hotellin sijainti oli aitiopaikalla. Näkymä hotellin ikkunasta Pitkälle Torille. 

Meri on tärkeä kaupungille, siitä muistuttaa Neptunus-suihkulähde. 

Viehättävät ulkoilmaterassit olivat valmiina ottamaan vastaan asiakkaita. 

Ilma vain oli jäätävä.

Eräs kauneimmista vanhan Gdanskin kaduista on Ulica Mariacka eli Mariankatu. Renesanssityylisissä kivitaloissa työskentelevät pajoissaan käsityöläiset, maalarit, kuvanveistäjät, keramiikkataiteilijat, kultasepät, meripihkataiteilijat...

Ja satamaan tai oikeastaan Gdania-joelle, Gdansk on historiallinen kauppa- ja satamakaupunki. Ja se on Puolan suurin laivanrakennuspaikka. 

Suuri mylly on ollut käytössä 1300-luvulta vuoteen 1945. Se on jälleenrakennettu, ja myös sen tiloihin on levittäytynyt Gdanskin hieno Merenkulkumuseo.  

Komeat, entistetyt laivat vievät turisteja maailmanhistoriaa muuttaneeseen paikkaan - Westerplatten'in niemelle. Sieltä alkoi toinen maailmansota 1.9.1939,

 kun Saksa hyökkäsi Puolaan. 

Vaan nykyaikaan ja syömään. Gdanskissa on paljon hyviä ja kivoja ruokapaikkoja, ja ruoka on hyvää. Tätä joenvarren paikkaa meille suositeltiin ja niinpä käytiin täällä illallisella. Goldwasserin ravintolassa myös maisteltiin Goldwasseria, kaupungin suosittua yrttilikööriä. Likööriä koristavat aidot kultalastut - ylellinen juoma, sanoisin. 

Näitä tunnelmia oli kiva muistella, blogitarinasta jää muisto myös itselle. Kun tuolla kävin, en blogia vielä kirjoitellut. Se oli Gdanskin huhtikuu 2013. Hei, me tavataan vielä...

** Tuulia

Iltakahvituokio

Kohta saapuu hetki sininen... ja vieraat, mukavat naapurimme!

Helpolla arki-illan tarjoilulla mentiin. Tämä on ainut uudenvuodenlupaukseni: helpolla tekemisellä tapaamisia, ystäviä pitää tavata kasvotusten! 

Ja eilinen olikin hauska ilta. Naapurit ovat innokkaita kaukomatkaajia, ja kuulimme tarinoita niin Pekingin seikkailuista kuin Mongolian kadonneesta junasta ja siellä asemalla hämillään seisovista matkustajista. Rohkeita reissaajia ovat! Aika mainio juttu oli myös se,  kun naapurit olivat Mongolian junassa, niin samaisessa vaunussa oli kaksi toimittajanaista, jotka matkasivat maan poikki Rosa Liksomin kirjan "Hytti nro kuusi" innoittamina. 

Ja juttujen lomassa vähän musisoitiinkin. 

Viimeinen kuva ei oikeastaan kuulu joukkoon, vaikka pöytä on sekin. Kuvasin joululahjaksi saamani paperinarusta virkatun pöytäliinan. Täällä kun ahkerat bloggaajat näitä innokkaasti virkkaavat:)

Naruliina  kivasti pehmentää lasipöydän kovuutta. 

Pidän paremmin yhteyttä ystäviini, näin lupasin vuoden vaihtuessa. Ja tuumasta on ryhdytty toimeen.

** Tuulia 

Mukava uusi tuttavuus - tunnustus

Tämä vuosi on alkanut mukavasti!

 Sain yllätyksekseni Tuulta ja tyrskyjä - blogin Anskulta viehättävän tunnustuksen "Mukava uusi tuttavuus".  Lämmin kiitos Ansku, arvostan kovasti uutta tuttavuuttamme!

Ja itse haluan ojentaa "Mukava uusi tuttavuus" - tunnustuksen uusimmalle blogituttavuudelleni Ritvalle, joka kirjoittaa viehättävää ja kodikasta blogia Ritvan elämää. Kiitos, Ritva!

Tässä samalla on hyvä tilaisuus kiittää teitä kaikkia bloggaajia, joita seuraan. Tuokoon tämä mainio polkupyörä kiitostervehdykseni teille jokaiselle!

** Tuulia

Aurajoki kuin Seine

Pariisissa Seine jakaa kaupungin vasempaan rantaan ja oikeaan rantaan.

Turussa Aurajoki jakaa kaupungin täl puol jokke ja tois puol jokke.
 

Vieraspaikkakuntalaisia aina ihmetyttää kumpi on kumpi puoli?  Tässä selvennystä: Turun tuomiokirkko on täl puol jokke, ja kaupunki on alkanut muodostua ensin täl puol jokke eli itäiselle puolelle Turkua.

Tein pienen kävelyretken kameran kanssa täl puol jokke viime viikolla - Tuomiokirkkosillalta Auransillalle. Toki kurkkasin joen yli toisellekin puolelle, kun löytyi nostalgista nähtävää. 

Tuomiokirkkosillan kupeessa on vanha, perinteinen ravintola Pinella. Ravintolan perusti Nils Henrik Pinello vuonna 1848. Pinella on pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ravintola Suomessa. Siellä, jos missä on historian havinaa, kanta-asiakkaina ovat olleet mm. Elias Lönnrot, Sakari Topelius, J. L. Runeberg, J.V. Snellman ...
Ja taustalla häämöttää Turun Katedraalikoulu.

Sitä kuuluisaa Pinellan pylväikköä.

Katedralsskolan i Åbo on Suomen ensimmäinen koulu. Koulun perustivat katoliset munkit 1200-luvulla. Oppia saivat papit. Katedraalikoulu sijaitsi alunperin tuomiokirkon muurissa olleessa rakennuksessa. Vuonna 1872 koulu muutti Aurajoen rantaan Vanhan Suurtorin laitaan ja jatkaa nykyään perinteitä lukiona. 

Aboa Vetus et Ars Nova /  Hieno historian ja nykytaiteen museo. Aikaisemmin komea palatsi on ollut Rettigin suvun hallussa. Taustalla mäessä pilkottaa Turun Tähtitorni. 

Mittavan arkeologisen kaivaustyön tuloksena saamme ihailla keskiaikaista Turkua A et V:n tiloissa. 

Aboa Vetus et Ars Novan / Rettigin palatsin pienoismalli. Turun tuomikirkkokin heijastuu jännästi lasivitriinissä.


Museosta ulos ja katsaus vastarannalle. Nyt tulee sitten se nostalgiapläjäys:) Minun työpaikkani on aikoinaan sijainnut tuon talokolmikon beigessä osassa - tois puol jokke. Ikkunalaudatkin siinä talossa olivat yli puoli metriä leveät. 

 

Kesäisin oli hienoa poiketa ruokatauolla joen rantaan syömään jääteloä tai omia eväitään. Oi, niitä aikoja...

Uudelta Kirjastosillalta on kiva katsoa kummallekin puolelle jokea. Toisella puolella  näkyy tuo mainittu talokolmikko ja tällä  puolen  hienon huvimajan katto,  huvimaja on Aboa Vetus et Ars Novan pihassa. Aikoinaan se on ollut yksityiskäytössä Rettigin perheellä.

Katsokaas tarkkaan tätä kuvaa. Fredrika Runeberg siinä taiteilee. Fredrika on aikoinaan, ennen Rettigin palatsin olemassa oloa,  varttunut tällä paikalla 1809-1827. (Hän eli vuosina 1807-1879). Ja ensi kuussa syödään niitä suussasulavia Runebergin torttuja.

Kävelyretkeni päättyy Auransillalle. Näitä polkuja olen kulkenut vuosikausia molemmilla rannoilla, kun työpaikkani vielä sijaitsi Läntisellä Rantakadulla. En oikein osannut silloin vielä arvostaa tätä hienoa miljöötä, se kuului niin arkeen. Vaan nyt osaan! 

Lunta ei ollut vielä tullut, kun kävin kuvaamassa sillalta sillalle. Tänään on maa keveästi valkoinen. Valoisia päiviä, toivottelee Tuulia

Tunnustus

Sain ihanan unikkotunnustuksen Katinkalta blogistani, olen iloinen ja mielissäni tunnustuksesta.

Katinka kirjoittaa blogia  Haaveena hyvä kuva

Kiitos kaunis, Katinka!

Itsekin luen monia mielenkiintoisia blogeja  Ja aina löytyy uusia, erilaisia blogeja. Tämä blogimaailma on aikamoinen aarreaitta. Minun tunnustukseni lähtee tällä kertaa seuraaville bloggareille:

Anskulle ja hänen viehättävälle  blogilleen  Tuulta ja tyrskyjä.

Marjalle ja hänen turkulaisaiheiselle blogilleen  Mie Turus. 

Annelle, joka on uusi, kiva tuttavuuteni blogimaailmassa Vihdoinkin maalla

Kiitos kaikille teille ja muillekin bloggareille hienoista lukuelämyksistä ja värikkäästä kuvasadosta!

** Tuulia