Nykyään valokuvaaminen on suositumpaa kuin koskaan. Ystävä- ja tuttavapiirissäni kuvataan paljon, ja uskon, että monet varmasti tietävätkin tämän Suomen ensimmäisen valokuvan tarinan, mutta minulle tämä oli uusi juttu. Innostuin asiasta, kun Postikorttien Turku - ryhmä esitteli tämän ainutkertaisen kuvan, ja lähdin etsimään siitä tietoja eri lähteistä. Tässä pieni yhteenveto valokuvasta ja sen taustoista.
Suomen ensimmäisen valokuvan on ottanut piirilääkäri Henrik
Cajander Turussa 3.11.1842 – uudesta Nobelin talosta. Kuvattava talo sijaitsi
Uudenmaankatu 8:ssa, ja Cajander asui itse myös Uudenmaankadulla, mutta vastapäätä em. taloa. Miksiköhän kuvanottopäiväksi valikoitui pimeä
marraskuun päivä ja kadunvarren talo? Ehkä vastaus piilee tässä,
Nobelin talo oli silloin vastavalmistunut, ja kamerakin oli uusi ja
sitä piti kokeilla. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, ostiko Cajander
kameransa Pariisista vai rakensiko sen peräti itse. Cajander
nimittäin kävi elokuussa 1842 Pariisissa ja oppi siellä
valokuvaustaidon.
Ensimmäisen valokuvan kuvaamispaikalta löytyy tämä muistolaatta, mutta teksti siinä on varsin himmeää.
Miten talo on saanut nimensä? Sen suunnitteli ruotsalainen
keksijä ja arkkitehti Immanuel Nobel. Hän oli Alfred
Nobelin, dynamiitin keksijän, isä. Se antaa kyllä tuolle Suomen
ensimmäisen valokuvan kohteelle aivan erityistä hohdetta – myöhempien
aikojen valossa. Immanuel asui vuosina 1837-1838 Turussa ja piirsi
täällä tuon Nobelin talon sekä joitakin pienempiä
rakennuksia. Tuon kyseisen talon arkkitehti piirsi turkulaiselle
kauppiaalle, Johan Scharlinille. Koristeellinen Nobelin talo oli
kaupunkikuvassa ainutlaatuinen, se oli ainoa ruotsalaista
empiretyyliä edustanut talo Aurajoen kaupungissa.
Nobel-talo 1950 ja -60 luvulta. (Kuvat Postikorttien Turku)
Nobelin talo ehti kuulua yli 120 vuotta Turun katukuvaan, mutta
1960-luvun alussa se purettiin huolimatta siitä, että talo oli
sisällytetty kaupungin museolautakunnan laatimaan, historiallisesti
arvokkaina pidettyjen rakennusten luetteloon. Ja huolimatta
valtavasta polemiikista. Talon tilalle rakennettiin nykyaikainen, 9-kerroksinen
liike- ja asuintalo vuonna 1961.
Seisoin samassa paikassa kameroineni kuin Henrik Cajander aikoinaan kuvaamassa kadunvarren taloa. Päiväkin valikoitui harmaaksi ja sateiseksi päiväksi - ei kuitenkaan marraskuussa vaan tammikuussa. Ja kaunis on nykyinenkin talo, vaan Nobelin taloa meillä ei enää ole, mutta onneksi on valokuvia. Suomen vanhin valokuva on yli 170 vuotias.
** Tuulia
18 kommenttia:
Vanhat kuvat ovat hienoja ja arvokkaita. Omaa kotikaupunkia rakennuksineen kannattaa kuvailla. Eihän sitä tiedä vaikka juuri sinun kuvaa vuosien päästä joku katselee ja muistelee tai jopa hämmästelee sen ajan rakennuksia :)
Vanhoja Turku -kuvia on aina kiva katsella! Ja hienoa myös kuulla historiaa niiden takaa. :)
Kiitos Marru! Samaa mieltä olen, kotikaupunkia kannattaa kuvata. Tuon postauksen kuvat on sateenvarjon alla kuvattuja, joten parantamista on. Kuvauksellista viikkoa!
Kiitos Elisabet! Tykkään historiasta kuvien takaa, jos ja kun muutenkin. Sinulle myös kuvauksellista viikkoa!
Pst... blogissani olisi sinulle haaste, käyppä nappaamassa =).
Vanhat kuvat ja rakennukset ovat kiehtovia, niinhin kätkeytyy niin monta tarinaa.
Kiitos kaunis, Katinka! Olipa kiva haaste. Torstai on toivoa täynnä :)
Hienosti sanottu, Sussi. Tarinat kiehtovat minua. Tarinat talojen, esineitten, kuvien takana...
Hyvää tietoa ja mainiot kuvat.
Turuus olen asunut, tykkään suurkaupungista, asuin muutaman vuoden, tosin savolainen olen.
Vaikka asunkin Heinolassa.
Selailin vähän ja tykkäsin myös blogistasi, jäänkin tänne.
(Niin ne lukijat osio löytyy blogini alhaalta, kun rullaa ihan alas:)
Kiva kun kävit "kylässä". ♥
Hei Seijastiina! Mukava tavata täälläkin. Sinulle onkin Aurajoen maisemat tuttuja, ja minä mielelläni komeita Kymin maisemia tutkailen. Ne telkkäkuvat olivat upeita!
Hei, kiva, että löysin blogiisi. Täällähän oli heti tarjolla tarinaa vanhasta opiskelukaupungistani. On se sääli, miten näitä rakennuksia on Turussa purettu (niinkuin muuallakin), mutta onneksi monta hienoa on jäljellä mukaanlukien Brinkkalat, Pinellat sun muut.
Mukavaa, kun löysit tänne. Turku tuntuu olevan monelle tuttu kaupunki opiskelujen myötä. Onneksi tosiaan on vielä vanhaa Turkua jäljellä, ja nykyään ymmärretäänkin vanhojen rakennuksien arvo. Reipasta viikonloppua teille isoon projektiinne!
Ihan äärettömän mielenkiintoinen postaus! Enpä ole moista tarinaa ennen kuullutkaan! Täytyypä käydä kurkistamassa joku päivä tuo historiallinen paikka, jossa ensimmäinen valokuva on napattu!
Ihanaa viikonvaihdetta!
Kiitos Teija, sinä hengenheimolaiseni :) Turku tarjoaa varsin mielenkiintoisia kohteita. Kiitos samoin, ihanaa viikonloppua!
Tuulia, tämä olikin uutta tietoa. Jos minulta nyt kysyttäisiin, miksi pimeä marraskuun päivä? Minä vastaisin, että kuvaajan vihollinen on aurinko;) Kuvaan itse suvellakin vain pilvisellä tai sateisella ilmalla. Kertoo kyllä siitä, että en ole kuvaajana hääppönen.
Turku on ollut monessa edelläkävijänä.
Kiitos Leena! Taisi olla tuon ajan valotussysteemit varsin kehittymättömiä.
Liityn seuraanne turkulaisena, tutut kuvat, tervetuloa myös mun blogille.
Hei Pike! Käyn sivullasi, kun olen muun kuin kännykän varassa. Kiitos, ja kiva kun tulit joukkoon :)
Lähetä kommentti