Kristiina Elo: Turku Färityskirja aikaihmisil

"Tule mukaan kaupunkikierrokselle kauniiseen, vanhaan Turkuun. Luulenpa, että ihastut.

Mukaasi tarvitset vain värikynät..."

Näin kutsuvasti aukeaa Kristiina Elon värityskirja: Färityskirja aikaihmisil 

Kirjan on piirtänyt ja kirjoittanut ihana luokkatoverini ja ystäväni Kristiina Elo. Turusta kertova kirja julkaistiin komeasti Turun päivänä 20.9.2015

Sopiva päivä kirjan julkaisulle, sillä värityskirja on uusi ja moderni tapa kunnioittaa Suomen vanhinta kaupunkia, ajan hengessä. Kulttuuriteko, sanovat Kristiinan ystävät. 

Minä olen saanut tutustua Kristiinan piirustustaitoon jo pikkutyttönä, sillä Kristiina piirsi aivan uskomattoman hienoja paperinukkeja. Minulla oli pitkään paperinuket tallessa, mutta jonkun muuton yhteydessä ne vain katosivat. Minua on niin harmittanut paperinukkien katoaminen,  mutta nyt minulla on taasen Kristiinan piirustustöitä, hurmaavia, väritettäviä kuvia Turusta. Ja kirjassa ei ole pelkästään värityskuvia, jokaisen kuvan kohdalla on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi pieni teksti kertomassa tarinaa kaupungista. 

Ja Kristiinasta vielä lisää... sen lisäksi, että Kristiina osaa piirtää, hän on myös taitava valokuvaaja. Me, jotka olemme hänen facebook-kavereitaan, saamme ihastella Kristiinan kauniita valokuvia myös hänen sivuillaan, kuvissa on  usein Turku pääroolissa. Kristiina on viidennen polven turkulainen ja innokas historian harrastaja, siinä on jo perspektiiviä kerrakseen. Oma kolmannen polven turkulaisuuteni tuntuu hänen rinnallaan aika "kevyeltä". 

Vaan aiheeseen eli näihin värityskuviin. 

Kirjassa esitellään kivasti ja asiantuntevasti niin Turun loisteliasta menneisyyttä kuin toimeliasta nykypäivääkin.

Entinen pääkaupunki pääsee nykyaikaisiin muodikkaisiin kuviin.

 

Tässä vähän apuja väritysmaailmaan. Nopsaan otin eilen kuvia. 

"Aurajoen ranta on turkulaisten olohuone" 

Vaan syksy on koittanut Aurajoen rannallekin. 

Kirjassa piipahdetaan torilla, puistoissa, kukkuloilla, Turun linnassa, Aurajoen rannalla, Ruissalossa...  Tässä tuli jo paljastettua muutama väritettävä kuva, mutta enempää en niitä näytä :)

 Näitä ihastuttavia kuvia löytyy kirjasta lisää...

Pienen Kirjapuodin iloinen asiakaspalvelija

Niin kuin Kristiina kirjassaan kertoo ja kuvillaan todistaa, Turku on Suomen Pariisi. Kurkatkaapa vaikka tähän viihtyisään, hyvän palvelun kirjakauppaan / kahvilaan, josta kirjani hankin. Pieni Kirjapuoti on Yliopistonkadulla. Maitokahvi, kirja ja croissant - ja tunnelma on kuin

pariisilaisessa kahviossa ikään. 

Kirjan kanssa on mukava tehdä nojatuolimatka Turkuun. Jos sinulla on vielä värikynät, niin matkastasi tulee mielenkiintoinen ja värikäs.

Tämä historiallinen Apteekkimuseokin löytyy kirjasta. Värikästä syksyä ystävät! 

**Tuulia 

Ps.  Mainiosta Färityskirjasta  kertoo myös Titta  Oli aika - blogissaan, tässä  Link ,

kannattaa kurkata kivaan esittelyyn.

Kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Sammakko, jossa näitä kirjoja myös myydään.

Painotyön on tehnyt Finepress Oy.

Ja Kristiinan luvalla julkaisen blogitarinani.

Siveltimenvetoja ja säveliä

"On ihmeellinen päivä, koski peilailee ja linnut visertävät. Jos ei ole runoilija, sellaiseksi voi muuttua tällaisena päivänä altaanilla. Pääni yläpuolella visertää lintuäiti keltanokilleen miniatyyripesässä – seinän reiässä, joka jäi siihen parvekkeen romahtaessa. Ne olivat suloisia, taputin juuri yhtä nokkaan – se nautti. Olen kuitenkin maalannut. Yhtenä päivänä uskon, ettei olisi niin mahdotonta olla Pohjolan Leonardo – toisena en ole niin varma siitä.”

Nämä olivat Ellen Thesleffin omia mietteitä.

Ellen Thesleff 1869-1954

Hyvinkin olisi Ellen voinut olla Pohjolan Leonardo, hän jopa suunnitteli laajennuksen Ruoveden Muroleen kanavanhoitajan taloon, jossa Ellenin äiti ja he sisarukset asuivat (isä oli silloin jo kuollut). Talo laajennettiin huvilaksi Ellenin piirustusten mukaan. Eli arkkitehtuurisia taitojakin Ellen Thesleffillä oli. Lahjakas nainen. 
Ellen Thesleffiä pidetäänkin yhtenä merkittäväimmistä pohjoismaisista kuvataiteilijoista.
Ellen ei koskaan perustanut perhettä vaan keskittyi taiteelliseen uraansa.

Kävimme ystäväni Hannamarjan kanssa katsomassa Turun Taidemuseon hienoa Ellen Thesleffin suurnäyttelyä. Näyttelyssä on esillä yli 100 Thesleffin teosta. Kattavasta näyttelystä ja Ellen Thesleffistä löytyy paljon tarinaa netistä, mutta nostan pienesti muutaman itseäni kiinnostavan asian esiin. 

Helén Schjerfbeck ja Ellen Thesleff! 

Helén Schjerfbeckistä on tullut jo vähän sellainen "hokema" Suomessa, joten on korkea aika nostaa esiin ja Helenin rinnalle myös Ellen Thesleff. Taiteen harrastajat jo hänet  tunnustavatkin, mutta nimenomaan suurelle yleisölle esiin. Ja se lienee yksi tämän Taidemuseon kattavan näyttelynkin tarkoitus. Minut se ainakin laittoi liikkeelle ja tutustumaan Thesleffin taiteeseen. 

Taiteilijalle tärkeitä paikkoja olivat Italia ja Ruoveden Murolee. Ne olivat hänelle isoja  inspiraation lähteitä. Ja Italiasta tuli Ellenille hänen toinen kotimaansa. Näyttelystä löytyy maalauksia niin Firenzestä kuin Muroleesta. En oikein rohjennut käyttää kameraani isoissa saleissa, joten kuvat ovat vähissä. Mutta netistä niitä löytyy kattavasti. 

Kaiku-teos v. 1891

Minulle tutuin Thesleffin teoksista on Kaiku-teos, se on ollut monissa oppikirjoissa esillä. Ellen maalasi sen vuonna  1891. Kaiku on myös kallein Thesleffin myyty teos. Se myytiin vuonna 2003 Hagelstamin huutokaupassa korkealla 500 000 euron hinnalla ahvenanmaalaisen Anders Wiklöfin taidekokoelmaan. Ellen maalasi tämän Kaiku-teoksen vain 22-vuotiaana.  

Ellen teki pitkän ja ansiokkaan uran kuvataiteilijana. Hänen teoksiaan voi käydä katsomassa ainakin Ateneumin taidemuseon, Helsingin kaupungin taidemuseon ja Kuopion taidemuseon kokoelmissa.   
 
Ellen Thesleff joutui raitiovaunun töytäisemäksi vuonna 1952. Hänen reisiluunsa murtui. Ellen kuoli 84-vuotiaana 1954. 
Tuleeko teillekin mieleen muita raitiovaunun töytäisemiä tai allejääneitä taiteilijoita?

Mielenkiintoisen näyttelykierroksen päätteeksi menimme kahville kauniiseen Taidemuseon kahvilaan. Se kantaa nimeä Victor Westerholm Cáfe, edesmenneen turkulaisen taiteilijan ja Taidemuseon johtajan mukaan.

Makoisat lohipiirakat ja salaatti olivat meidän valintamme. 
 Eikös olekin kaunis ja keväinen esillepano? 

Ja nyt on juuri sopiva hetki kurkistaa uuteen, kauniiseen kirjaani "Soiva metsä", se kertoo Jean Sibeliuksesta. Kuvakirja on tehty Sibeliuksen 150 -juhlavuoden kunniaksi. 

Voitin tämän upean kirjan arpajaisissa, Uraäidin mielenkiintoisesta blogista. http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/    Lämmin kiitos! Kirja on ihastuttava!

Kuvia Soiva metsä-kirjasta

"Musiikki on kuin perhonen.

Jos sitä kääntelee ja tutkii kämmenellään, 

katoaa sen siivistä loiste. 

Kyllä se lentää, mutta ei enää säteile."

On ensimmäinen kevätkuukausi - maaliskuu! Heleitä päiviä kaikille! 

** Tuulia 

Chevre-salaatti

Alkusyksyllä Prahassa käydessämme ihastuin vuohenjuustosalaattiin, jota söimme viihtyisässä ja ko. salaatistaan tunnetussa Maitrea ravintolassa. Valitettavasti en tuota mainiota chevre salaattia siellä kuvaksi taltioinut. No, sen jälkeen olen Suomessa, varsinkin Turussa yrittänyt löytää menulistalta kyseistä salaattia. Jonkusen olen löytänyt, mutta ne eivät ole olleet Prahan salaatin veroisia.

Kunnes sunnuntaikävelyllä Aurajoen rannassa poikettiin ravintola Rantakerttuun. No, minähän tilasin siellä vuohenjuustosalaatin. Ja se oli hyvää! Ehkei se ollut samanlaista kuin Prahassa, mutta suussasulavaa se oli. 

Annos oli paitsi kaunis myös maukas. Grillattua vuohenjuustoa, erilaisia pähkinöitä, päärynää, melonia... ja kaiken kruunasi talon oma vadelmavinaigrette-kastike. 

Ravintola Rantakerttu on mutkaton, hienostelematon ja mukava ravintola. Eikä hintatasokaan huimaa. Ja henkilökunta on iloista ja ystävällistä. Sinne on mukava poiketa toistekin - vaikka kävelyretkellä. 

Ravintola Rantakerttu sijaitsee Aurajoen rannassa, rakennuksessa, joka  on toiminut aikoinaan Auran Panimon olut- ja juomavarastona. Nuo korkeammat rakennukset olivat varsinaista tehdasta. Historiallisen Auran Panimon juuret juontavat peräti 1885-luvulle tässä korttelissa. No, Auran Panimo on aikoja sitten jo lopetettu, ja legendaarinen Aura Olutkin tuli tiensä päähän vuonna 1995. 

Vaan nyt noihin tiilisiin tiloihin pääsee tutustumaan ainakin Rantakertun puolelle

 hyvän ruuan merkeissä. 

On marraskuu ja pimeää - on  kynttilöiden aika! Hyvää viikonloppua! 

** Tuulia

Kana-tortillakupit ja tapaamisia

"Parasta antiikkia ovat vanhat ystävät."

Viime päivinä on tavattu ystäviä. Meillä ja muualla. On vietetty iloisia ja mukavia tuokioita syömisen ja kahvittelun ja musiikin merkeissä. Paraislaisia ystäviä voidaan hyvällä syyllä kutsua antiikkiystäviksi, niin pitkän kaaren olemme yhdessä tehneet matkaa.

Kanatortilla-kupit maistuivat paraislaisille. Ja Irmeli, tässä saat vihdoinkin ohjeen :)

Kana-tortillakupit 24 kpl
6 vehnätortillaa
Täyte:
broilerin fileesuikaleita (450 g)
öljyä, 
1,5 rkl grillimaustetta 
1 rkl sambal oelek grillitahnaa
1 rkl limetin mehua 
ruukku ruohosipulia ja ruukku jääsalaattia 

Lämmitä tortillat kostean voipaperin alla mikrossa 30 sekuntia. Leikkaa neljään osaan. 
Aseta viipaleet muffinsivuokien pohjalle taiteillen ne kupeiksi. Paista 175 asteessa uunissa 8 min. tai kunnes reunat hiema tummuvat. Nosta kupit jäähtymään.

Täyte: Ruskista broilerifileet pannulla öljyssä ja mausta ne. Hienonna puolet ruohosipulista ja sekoita majoneesin kanssa jäähtyneeseen broileriseokseen. 

Leikkaa jääsalaatti ohuiksi suikaleiksi ja täytä tortillakupit salaatilla. Nostele päälle täytettä ja koristele ruohosipulilla. (Minä unohdin tuon ruohosipulilla koristamisen)

Nämä tekevät kutsuilla hyvin kauppansa!

Tuikku-ystäväni tapasin viihtyisässä Cafe Artissa. Siellä on suussasulavat juustokakut. Kahvio sijaitsee Aurajoen rannassa vanhassa, viihtyisässä talossa. Suosittelen. Siellä
voit tavata jopa Michael Monroen, hänkin pitää juustokakuista.

Ja nämä pikkuystävät, kapteenin pojantyttäret kävivät meillä kuuntelemassa Rokkipappaa. Pappa (kapteeni) kun soittaa kitaraa ja laulaa - ja mielellään juuri rockia. Meillä oli niin lystiä! Musiikki on rajaton riemu! 

Näihin iloisiin kuviin ja tunnelmiin. 

Hyvää marraskuuta! 

** Tuulia 

Kultainen lehtisade Linnanpuistossa

 

"Vanhan linnan puistossa on musta ruusu piilossa..."

En ole koskaan nähnyt Turun linnan puistossa tuota kuuluisaa mustaa ruusua. Särkyneet sydämet siellä kyllä kukkivat kesäisin. Kerrotaan, että nuo särkyneet sydämet olisi istutettu Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären muistoksi - heidän onnettomalle rakkaudelleen. 

Viime viikonloppuna kun puistossa kuljeksin, niin kukat eivät enää kukkineet, syksyn lehdet olivat vallanneet puiston puut ja polut. Puistossa oli paljon muitakin kulkijoita ja kuvaajia, taidettiin tallentaa tämän syksyn viimeisimpiä väriloistoja muistiin ja mieliin. Jaa-a, en muista, milloin viimeksi olen käynyt Linnanpuistossa syysaikaan. Onneksi nyt - kun kultainen lehtisade oli täyttänyt puiston. 

Oliko se sitten historian tai lehtien havinaa, mutta muistin jostakin lukeneeni, että linna ja puisto vaurioituivat pahoin sota-aikana. Tarkistin asian vielä netistä kotiin tultuani, ja näin todella tapahtui. Puiston vauriot saatiin korjatuksi 1950-luvulla eikä siellä ole tehty sen jälkeen suurempia muutostöitä. Linnan korjaus- ja restaurointityöt ovatkin sitten jo oma lukunsa. 

Oletko sinä Turun Linnaan tutustuessasi käynyt myös puistossa astelemassa? 

Syyslehtien havinaa kaikille! 

** Tuulia 

Kuva päivässä

Eräs ystäväni kysyi minulta, mikä on Instagram, kun nappasin kaupungilla kameran käteeni ja sanoin ottavani kuvan instaan. Tässä vastaukseni. 

Ja tunnustan heti, Instagram koukuttaa. Hypähdin itse Instaan helmikuussa tänä vuonna, ja kyydissä ollaan kuva päivässä / kahdessa tahdilla. Kuvan lataaminen Instagramiin käy nopeasti. 

Mikä se Instagram sitten on? Se on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto, joka avattiin lokakuussa 2010. Toukokuussa 2014 on Instagramin käyttäjiä 150 miljoonaa ja luku kasvaa joka päivä vauhdilla. Instagramista löytyy paljon tietoa googlettamalla.

Instagram lähti aluksi liikkeelle selfie-kuvista eli omista kuvista. Käyttäjät jakoivat innokkaasti omia kuviaan Instassa. Toki selfieitä "liikkuu" edelleenkin paljon.  Mutta nykyään Instagramissa on kuvia kaikesta mahdollisesta! On maisemakuvia, matkakuvia, kaupunkikuvia, katukuvia,  auringonlaskuja, perhekuvia, sisustuskuvia, vaatekuvia, kenkäkuvia, ruokakuvia, arjenkuvia, kahvikuppeja,  autoja, eläimiä, kukkia, designia, jne... jokaiselle jotakin. Tässä pitää mainita, että Marimekon tuotteet ovat suosittuja kuvauksen kohteita. Minua on hämmästyttänyt japanilaisten rakkaus Marimekkoon ja yleensäkin suomalaiseen muotoiluun. 

Tulppaanit ovat lempikukkiani

Jotkut näppäävät kuvat kännyköillä ja samantien lisäävät ne Instagramiin. Kuvia otetaan kaikenlaisilla kameroilla, järjestelmäkameroilla, pokkareilla, puhelimilla. Jotkut tekevät kuvankäsittelyohjelmilla jännittäviä, hienoja kuvia - melkein kuin tauluja - ja vasta sitten tuovat ne Instaan.

Ja meitä kuvaajia on amatööreistä ammattikuvaajiin. Minusta on hienoa, kun näkee kuvia uusista, kiehtovista paikoista ympäri maailmaa - matkustamisesta kun tykkään. Ja kun näkee maailmalla paikkoja joissa on itse käynyt. Ja Suomikin tuntuu  kiinnostavan monia ihmisiä.

Kotimaan matkailua Turusta Helsinkiin

Itse en ole lokeroitunut minkään yksittäisen aiheen kuvaajaksi. Vaan kuvissa "randomina" kerron pienistä hetkistä elämässäni.  Ja kuvaan sekä iPhonella että Canon SX 280 HS- kameralla. Olen ollut tosi tyytyväinen tuohon Canonin hankintaan. Kamera on suhtkoht' pieni ja sillä saa hyviä kuvia vähäisessä valossa ja siinä on Wi-Fi ominaisuus. 
 

Tässä lisää Instagram kuvia  /  Tuuliapix

Maisema mökkisaarelta Rymättylästä

Ruuhkaa Turussa

Kevään ensimmäinen vene vedessä

Aurajoenrannan ravintolat ovat kutsuvia.

Caesar - salaatti

Jokibulevardilla (kelpaako selfie-kuvaksi?)

Vanhaa sananlaskua mukaellen:

A pic a day keeps a doctor away. 

Kuvaterveisin, Tuulia