Heips, täällä ollaan! Helmikuun päivät ovat kuluneet todella joutuisasti. Kivat happeningit ovat seuranneet toisiaan. Vaan blogeissa en ole ehtinyt vierailla paljoakaan, tunnustan heti.
Ja kevyt on tämä heleän helmikuun päivityksenikin.
Ja siinä ei paljoa ehdi kuvia ottaa, kun pikku-Picasso ja pieni Punatukkainen tyttö ovat kyläilemässä. Se on kuulkaa menoa se, iloista sellaista. Vaan sirkusteltta pysyi pystyssä.
Kansallisrunoilijaakin juhlittiin. Ja maistuu se torttu kahvinkin kera,
vaikka Runebergin kerrotaan nauttineen torttua punssin kera.
On tullut treffattua entisiä työkavereita, jotka tekevät uraansa jokainen nykyään eri tahoilla. Treffipaikka oli viehättävä Café Carre Linnankadulla, Vähätorilla.
Vähätorilla on monta kivaa kahvila-ravintolaa; ensin tuli Tårget, sitten Tiirikkala ja vielä Café Carre. (pieni Turku-mainos sallittaneen)
Oli niin mukava tavata ihania, vanhoja työkavereita ja jutusteltavaa riitti. Enkä kuvia huomannut ottaa kuin omasta syömisestäni, parsakaali-lohipiirakan.
Tapaaminen oli nyt kuvia tärkeämpää, vaikka kuvista pidänkin.
Tapaaminen oli nyt kuvia tärkeämpää, vaikka kuvista pidänkin.
Näitä päiviä kun tähän niputtaa, niin tuntuu kuin elämä se olisi kuin silkkiä vaan.
Kiva kun välillä on näin.
Ps. Ja kuin pisteenä i:n päälle hain eilen jotakin postistakin. Voitin ihanaisen Tiia K:n blogin arpajaisissa latvialaista Kivvi-luonnonkosmetiikkaa - Sweet orange body marmeladia
ja mintunmakuista huulirasvaa. Eikö kuulostakin kesäiseltä. Kaunis kiitos, Tiia!
Silkkisiä hetkiä teille kaikille!
** Tuulia








