Elämäni aikaisin kevät saaristossa

Meri on auki Rymättylässä. Pikkuvene vedessä. Saaristomaisemat ja vanhat saaristolaismökit ilahduttavat silmää talven jälkeen. Talvella ei saaressa käyty, jäät eivät kantaneet. Maaliskuun 9. päivä ja jäitä ei ole. Mökillä kaikki kunnossa talven jälkeen. Kevätsiivoukset saavat odottaa. 

Elämäni aikaisin kevät saaristossa. 

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille! 

** Tuulia

7 kysymystä -haaste

Ennen kuin ryhdyn tähän haasteeseen, niin haluan  kiittää kaikkia kommentoijia mukavista ja mainioista kommenteista  postaukseeni Turhake vai onko sittenkään?  Vakuutuin :)

 

Näin sitä tulee Tuuliakin "hyppyrimäkeä" (ed. postaus) alas ja availee elämänkuvioitaan.  

7 kysymyksen -haasteen olen saanut ihanilta bloggareilta:
Ladyofthemess ja  Meidän mökin ja kaupunkikodin Krisse
Haasteessa kuuluu vastata näihin kysymyksiin ja keksiä itse uudet 7 kysymystä
 ja lähettää haaste eteenpäin. Kiitos haastajille.

Tässä minulle osoitetut kysymykset ja vastaukset:

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi? 

Mainio kysymys tällaiselle laiskalle kokkaajalle. Keittiön hengetär en ole, vaikka silloin tällöin innostunkin kokkaamaan ja ahkerasti keräilen reseptejä. Bravuuriruokani on niinkin yksinkertainen ruoka  kuin lohikeitto. Sen salaisuus on Koskenlaskijajuusto :) Kiva ruoka tehdä niin mökillä kuin kotonakin. Ja maistuu vieraillekin. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa keitosta.
 Laitankin jossakin vaiheessa ohjeen ja kuvia.

2. Mitä harrastat? Muuta kuin bloggaamista? 

Lukeminen on harrastus, joka on kulkenut koko elämäni mukanani, ja matkustamisesta tykkään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana elämääni on tullut saaristo ja tuonut mukanaan mökkeilyn ja veneilyn. Ja ehkä uusin harrastus on valokuvaaminen. Tässä esimerkkinä Instagram-valokuvahaaste, jossa pyydettiin esittelemään eniten tykkäämisiä keränneet kuvani kollaasina. 

3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveille kävi? 

Pikkutyttönä rakastin raitiovaunussa matkustamista. Kun vielä rahastajatäti asui samassa talossa kuin minä, niin ura-ajatteluni oli selkeä, minusta tulee raitiovaununrahastaja.

 Raitiovaunuliikenne kuitenkin loppui Turussa ennenkuin ehdin toivettani toteuttaa.

Opettaja oli seuraava haaveeni ja vieläpä suomenkielen opettaja. Sekään toive ei ihan toteutunut, mutta työssäni olen saanut tehdä melkeinpä vastaavia hommia, olen toiminut kouluttajana ja Delivery Managerina. Eli melkein opettaja minusta tuli :)

Kuva: Postikorttien Turku

4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit, tyyli - vai jokin muu? 

Värit ovat sisustukseni kulmakivet. 80-luvulla minulla oli mustavalkoinen koti. Ja mustavalkoisena ja harmaana on koti säilynyt tänne 2015-luvulle asti. Ruskea on tullut mukaan lisäämään lämpöä.
 Koti on vaihtunut muutaman kerran matkan varrella, mutta värimaailma on säilynyt. 

5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja? 

Olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Musiikki on minulle tärkeää. Kuuntelen musiikkia jazzista rockiin, eikä iskelmää ja klassistakaan voi unohtaa.
 En pysty nimeämään lempisolistia, heitäkin on monta.

Ikisuosikkejani ovat: 

Hotel California - Eagles

Still loving you - Scorpions 

Across the Universe - Siobhan Magnus (alkuperäinen The Beatles)

The winner takes it all - Abba

The show must go on - Queen 

Tässä pieni "siivu" musiikkimakuani. Joskus olisi kiva tehdä listat suomalaiset ja ulkolaiset Top10:t. 

6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit, minkä valitsisit ja miksi? 

Elän nyt unelmieni aikakautta. Nyt on paras aika elää. Elämme Suomen historian pisintä rauhan kautta ja sekä hyvinvointi että varallisuus ovat lisääntyneet maassamme kaikilla ihmisillä näinä  vuosina. Toivon että näin jatkuu. 

7. Pakopaikkasi - onko sinulla sellaista ja jos on, niin mikä? 

Pakopaikkani: saaristo, mökki ja vene. Kuvat kertokoon. Ja näistä kesällä lisää:)

Tässä olivat vastaukset haasteeseen. Tätä haastetta oli kiva tehdä ja kysymykset olivat monipuoliset ja hyvät, niihin olisi pystynyt vastaamaan monelta kantilta. Toivon myös haastettavieni vastaavan näihin samoihin kysymyksiin, niin mielenkiintoisia ne olivat. Näistä on kiittäminen Lady'a

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?

2. Mitä harrastat? Muuta kuin bloggaamista;)

3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveelle kävi?

4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit, tyyli - vai jokin muu?

5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit, minkä valitsisit ja miksi?

7. Pakopaikkasi - onko sinulla sellaista ja jos on, niin mikä?

Ja haastan seuraavat ihanat bloggarit ja blogit:

Satu / SatuTalo 
Anne / Kotoilua Mäkelässä 
Katinka / Haaveena hyvä kuva 
Tuitiina / Tuitiina tuumailee  
CurryKaneli / CurryKaneli 
Teija / Onnen hetkiä paratiisissa  
Satu / Kukkaiselämää  

Olkaapa hyvät ja ottakaa haaste vastaan. Vastatkaa, kun jaksatte, stressi ei ole hyväksi.  

**  Tuulia

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Minun saaristoni

Näin ison ja hienon otsikon alle aion kirjoittaa alun toistakymmentä vuotta kestäneen "kesäsaaristolaisuuteni". Saaristolaisuuteni  alkoi siitä, kun tämä kaupunkilaistyttö kohtasi kapteenin kymmenisen vuotta sitten, silloin alkoi tutustuminen saaristoon. Kapteenin vanhemmilla on ollut kesämökki saaristossa vuosikymmeniä, ja hän on pikkupojasta asti viettänyt kesiään meren äärellä. Meri ja veneet ovat hänen elämäänsä.

Ja minä olin varsinainen maakrapu, niin ajattelin...

Olen kiintynyt nopeasti kaikkeen saaristoon liittyvään. Eikä se oikeastaan niin kummaa ole, minulla on kuitenkin juuret saaristoon...  vaikka en lapsuuttani enkä aikuisuuttanikaan ole meren äärellä viettänyt kuin vasta nyt.

Isovanhempani äidin puolelta ovat asuneet saaristossa, Merimaskun saarella. Nykyään Merimasku on hyvien siltayhteyksien takana, mutta kun isovanhempani siellä asuivat, sinne piti matkata soutuveneillä, purjeveneillä ja laivoilla. Vesien jäädyttyä kuljettiin hevosilla ja potkukelkoilla saareen. Merimaskun Kirkonsalmeen saatiin vuonna 1926 kapulalossi, ihmisvoimin huonosti liikuteltava, puusta tehty ja huonosti aallokossa kulkeva.

 Vasta vuonna 1952 siirryttiin konekäyttöiseen ja metallirunkoiseen konelossiin,

 joka olikin sitten käytössä vuoteen 1970 saakka.

Minua on aina kiehtonut tarina, kun 7-9-vuotias äitini ja hänen kaksi vuotta vanhempi siskonsa kävivät keväisin ja syksyisin koulussa soutuveneellä, joka lyhensi pitkää koulumatkaa huomattavasti. Talvella ja rospuuttokeleillä joutuivatkin sitten kiertämään suksilla pitemmän reitin kouluun. Penäsin aina äitiäni kertomaan soutumatkasta kouluun ja sen sattumuksista. Minusta se oli niin jännittävää. Pariin kertaan tytöt olivat joutuneet veden varaan, kun vene kaatui. Onneksi selvisivät. Silloin ei käytetty pelastusliivejä! 

Kun tänään näita pienten tyttöjen venematkoja mietin, niin ovat ne olleet hurjia. 

On ollut tuulisia, sateisia, kylmiä ja aallokkoisia matkoja. Ja pienet soutajat.

Noina aikoina on tapahtunut paljon kuolemaanjohtaneita lasten ja aikuistenkin onnettomuuksia saaristossa. Vanhemmilla oli paljon töitä, ei ollut aikaa juosta joka hetki lasten perässä. Saivat siinä vanhemmat olla sydän syrjällään. Meri voi olla myös armoton.

30-40-luvulla isovanhempani muuttivat Merimaskusta Turkuun paremman leivän toivossa. Äitini oli silloin yhdeksän - ja siskonsa 11- vuotias.  Yksi isosetäni muutti Amerikkaan Minnesotan alueelle. Saariston elämä sai jäädä.

Ja näin tuli todistetuksi, että en minä ihan maakrapu ole, juureni ovat saaristossa. 

Kaunis Myrskyluodon Maija, Kristian Meurmanin tulkintana, päättäköön saaristotarinani. 

Turvallista kesää!

** Tuulia

Mietteitä mökkilaiturilta

Taitaa tulla erilainen kesä. Mökillä ollaan käyty vain neljästi ja vene on telakalla.Yleensä tähän aikaan vuodesta on jo kesäharrastukset kovasti vauhdissa ja kesämieli vallaton...

Huhtikuussa podimme kapteenin kanssa flunssaa, joka kapteenilla pitkittyi, ja iski lopuksi lihaksiin ja niveliin. Vaan nyt on toivoa ilmassa, melko varma diagnoosi on löytynyt ja lääkitys aloitettu. Ja kesäkin on alkanut...

Voi olla, että vietämme kesän purjehtimatta, kausi on jo pitkällä, ja kuntokaan kapteenilla ei ole vielä kohdillaan.

Siitä onkin jo kulunut vuosia kun venettä ei ole ollut mökkirantaa koristamassa. Kapteeni tietysti haikailee vesille, mutta toisaalta on kiva tehdä kesällä ihan muutakin...

No, olihan meillä vene mökkilaituria somistamassa, kun veneilevät ystävämme Hanna ja Tomppa olivat kyläilemässä saaressa viime viikolla.

Uusia perunoita ja makoisaa pihviä. Sekä jalkapalloviiniä, tottakai, näin MM-kisojen aikaan. Ihanat vieraamme toivat tuliaisina tämän herkullisen "pöydän". Kivaa yhdessäoloa ja seurustelua. Ja laineitten liplatus on sitä parasta taustamusiikkia. 

Saarella ei koskaan tarvitse keksiä mitään ohjelmaa. Mennään tunnelman ja kelin mukaan. On meri, kalliot, linnut, taivas, metsä... Nyt kävimme moikkaamassa saaren kalastajaa, ja kiertelimme saarta soutaen. Tuo "soutuveneemme" vain on liian korkealaitainen oikeaoppiselle soutamiselle, mutta hartiat kiittävät. Ja kalastaminen jäi sitten seuraavaan kertaan.  

"Ystävien kanssa taival, matkanteko, viivähtäminen, 

on yhtä tärkeää kuin perillepääsy - tai tärkeämpää". 

Maaria Leinonen

Terveisiä mökkilaiturilta t. Tuulia

Ps. Ja vihdoinkin on saatu yhteydet täällä mökillä toimimaan. Tosin iPadilla tekstin keskittäminen ei onnistu, mutta käy se näinkin. 

Kevään sävyjä saaristossa

Kevät saaristossa on suloista aikaa. Saariston luonto herää kukoistukseensa, linnut ovat saapuneet ja ovat pesimäpuuhissa. Ja me kesäsaaristolaisetkin saavumme ihmettelemään luonnon heräämistä. Meillä on mökki saaressa, ja se ei ole talvella käytössä kulkuyhteyksien takia, joten kevätaika on yhtä juhlaa tosin myös puuhaa.
 
Mökin sijainti saaressa on mainio. Se on niemen kärjessä ja pieni kannas erottaa sen pääsaaresta; eli kolmella suunnalla on meri. Mökistä katsottuna vasemmalla puolella on suojaisa lahti, jossa meillä on laituri ja aallonmurtaja. Ja oikealla puolella aukeaa iso Ruotsalaisten aukko, josta pääsee matkaamaan eri suuntiin.

Aamukahvit nautitaan tällä lahdenpuoleisella terassilla ja yleensä ihaillaan lintujen elämää; harvemmin kahvimukeja :)

Haahkat - nuo nuorukaiset - yrittävät valloittaa naarashaahkoja. Pian syntyvät pienet, lihapullankokoiset poikaset. Haahkat ovat yhteisöllisiä lintuja. Kun pikkuiset palleroiset syntyvät, emohaahkat hoitavat ja suojelevat niitä porukalla. Lokkien on silloin vaikeampi saada niitä kiinni ja syödä nälkäänsä. Luonto on usein armoton.

Otin tämän kuvan terassilta sunnuntaina juuri ennen kuin rankkasateet alkoivat. Taivas tummeni yhtäkkiä. Vielä uivat lahdella joutsen ja silkkiuikku, hetken kuluttua lahdella ei näkynyt yhtään lintua, ja sade piiskasi maisemaa. Se on jännää miten saaristossa yhden päivän aikanakin sävyt vaihtuvat kirkkaasta vaaleaan, sinisestä harmaaseen ja vihreitä värejä on satoja. Jaksan noita värejä ihastella ja ihmetellä.

Rankkasade oli kovaa, vastapäätä oleva asumaton saari hävisi välillä kokonaan näkyvistä.

Vaan minkä kesä kastaa, sen se myös kuivaa.

Tuossa noita meren sävyjä olen ihaillut, vaan ei pidä unohtaa vihreyttäkään. Saaristossa kevät tulee viikon pari myöhemmin kuin mantereella, mutta heleyttä riittää.

Saaren kalastaja apureineen työssään.

Vielä on hetki auringonlaskuun. Tämä pehmeä, lämmin sävy on minusta niin kaunis.

Minulta on yhdessä blogihaasteessa kysytty, olenko luonto- tai kaupunki-ihminen?

Saaristo ja sen luonto puhuttelevat minua kauneudellaan. Toisaalta viihdyn kaupungeissa - Lontoo, Dublin, Lissabon, Wien... Turku :)

Fifty / fifty sanoisin.  Saaristoterveisin, Tuulia

Saarelle ikävä

Meillä on kesämökki pienessä saaressa Rymättylässä. Mökkisaarellemme ei pääse maanteitse eikä sinne ole lossikuljetusta. Yleensä talvisin olemme käyneet muutaman kerran mökillä joko hiihtäen tai kävellen jäätä pitkin. Tänä talvena siihen ei ole ollut mahdollisuutta, jää ei ole ollut tarpeeksi kestävää. Viimeksi olemme käyneet mökillä lokakuussa. Viikon, parin kuluttua pääsemme vihdoin saarelle. Meillä on pikkuinen pulpettivene, jolla Ahteentaan yhteislaiturista suuntaamme kohti Ruotsalaisten aukkoa ja omaa laituria. 

Nyt niitä mökkimaisemia alkaa olla jo ikävä. Minulla ei ole oikeastaan lainkaan talvikuvia näistä maisemista, tänä talvena niitä valokuvia olisin varmasti napsinut, kuvaaminen kun on jo "vienyt koko käden", mutta minkäs teet :)  Ikävääni lieventääkseni tai lisätäkseni "hehkuttelen" näillä kesä- / syysmaisemilla.

Tällaiset maisemat meillä on mökin takana olevilta kallioilta. Onko tuttu kuva? Tämä kuva minulla on blogin sivupalkissa :) Jos minulta kysyttäisiin, kumpi on minun sielunmaisemani - järvi tai meri? Niin kyllä se meri olisi. Minä olen aikamoinen meren ihailija. Ihailen ja kunnioitan merta. 

Mökin aallonmurtaja, paitsi että se tekee tärkeää tehtäväänsä suojatakseen veneitä ja laituria isoilta aalloilta, niin murtajalla viihtyvät linnutkin mainiosti. Ja minähän en kyllästy lintujen katselemiseen. 

Rakastan saariston värisävyjä. Erilaisia sinisiä sävyjä, vihreitä, harmaita... Ja saariston mäntyjä, usein käppyräisiä. 

Nämä kaikki maisemat on otettu saarelta käsin.

Näitä saariston auringonlaskuja ei pidä unohtaa tästä tarinasta. Onneksi nykyään on digikamerat ja kuvaaminen edullista. 

Istua kalliolla tyynenä kesäiltana ja katsella merelle, ja nauttia luonnon kauneudesta...

tätä minä odotan kovasti.

Tuo kapteeni vain on levottomampi sielu, hän haluaa, että maisemat vaihtuvat. Ja silloin nostetaan purjeet. No, ne ovat toisia tarinoita ne. 

"Meren ääni on oikeastaan aika mukava." (Muumipappa ja meri)

** Tuulia