Saarimökin kuulumisia

Olen ollut toukokuun ajan poissa täältä blogistaniasta... Ja paljon on tapahtunut sinä aikana. Nyt omenapuut kukkivat, niityt viheriöivät, linnuilla on poikasensa ja kesä on kauneimmillaan.

Luontoäiti on ollut ahkera.

No entä minä ja kapteeni? Ahkeroitu on, mutta valmista ei ole tullut :)

Ps. Tuo kapteeni-nimi tulee siitä, että mieheni on hurahtanut veneisiin ja saaristoon.

Alkukesä on meillä mennyt mökkiremonttia tehden. Saarimökin ovat aikoinaan rakentaneet kapteenin vanhemmat 70-luvulla, ja kapteeni on laajentanut mökkiä myöhemmin. Nyt mökin vanha osa on remontissa, ja projektin loppua ei näy. Varmaan tuttu juttu kaikille remontoijille, remontista tulee suunniteltua isompi, se on se pullataikinaefekti. Mökin, joka on saaressa, remontoimisessa on vaikeusastetta jo järjestelyissä. Tavaroitten, remonttimiesten ja ruuan kuskaaminen pikkuveneessä saareen ja saaresta pois on aikaavievää puuhaa. Isompiin tavarakuljetuksiin on tosin tullut saaren kalastaja avuksi isommalla veneellään. Mutta onneksi kesää on vielä edessä ja remonttiprojekti etenee pikkuhiljaa...

Iso helpotus majoituksen kannalta on, kun olemme vihdoinkin saaneet toisen kevätprojektimme, Tuulia-veneemme kesäkuntoon ja veteen laskettua ja omaan laituriin. Nyt voi yöpyä veneessä laineitten liplattaessa, ja aikaa säästyy ainakin muutamalta edestakaisin menemiseltä. No, veneestä puuttuu vielä masto, mutta sekin nostetaan lähiaikoina. 

Vähän jännitänkin tänne palaamista, kun on ollut ihan kunnon tauko, mutta näin tässä pienesti on tullut kerrottua kuukauden poissaolo. Lintuja ja maisemia olen muistanut aina välillä ihailla. Ja Instagramin seuraajat ovat osan kuvista nähneet. Ne ovat helposti saatavilla, joten liitän myös niitä kuvia tähän. 

Tuulia on laskettu veteen. Nyt on vanha lady omassa elementissään. 

Matka kotisatamaan voi alkaa - ilman mastoakin.

Tässä ylpeä isä! Perhepotretti haahkoista. 

Hankalaa ja kaunista on elämä saarella.

 Mutta saariston luonto on niin palkitsevaa, että se voittaa kaikki hankaluudet.

 Ja me olemme saarella vain kesäasukkeina. Sen ihanimman ajan. 

 Iloa ja menestystä kaikille kevät- / kesähommiin, tiedän että jokaisella niitä riittää.

Ja kiitos, että olette täällä! Ja uusiakin lukijoita on, tervetuloa mukaan.
 Yritän taasen jatkossa käydä lukemassa blogejakin.

** Tuulia

Elämäni aikaisin kevät saaristossa

Meri on auki Rymättylässä. Pikkuvene vedessä. Saaristomaisemat ja vanhat saaristolaismökit ilahduttavat silmää talven jälkeen. Talvella ei saaressa käyty, jäät eivät kantaneet. Maaliskuun 9. päivä ja jäitä ei ole. Mökillä kaikki kunnossa talven jälkeen. Kevätsiivoukset saavat odottaa. 

Elämäni aikaisin kevät saaristossa. 

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille! 

** Tuulia

Kallioilta kiikaroin

Heips kaikille!

Vielä viimeinen katsaus saaristoon ennenkuin poistun toviksi Prahaan - tuohon satojen tornien kaupunkiin. Vaan sitä ennen kiivetään myös korkealle... mökkimme takana kohoaville kallioille. Kallio nousee korkeimmasta kohdastaan 40 metriä meren pinnan yläpuolelle. Ja sieltä on huikeat näköalat pitkälle meren selälle.

Tuolla kallioilla kävellessäni mieleeni tuli näin ajankohtaan sopivasti ukkoset ja salamat. Nehän nyt jylläävät. Tänä kesänä on kaksi ihmistä kuollut salamaniskuihin, toinen golfkentällä ja toinen muualla. Tämä on pikkuinen saari, mutta täällä on myös kaksi ihmistä kuollut salamaniskuihin vuosien saatossa - toinen 1930-luvulla ja toinen 1960-luvulla. Vanha sanonta, että salama ei kahta kertaa samaan paikkaan iske, joutaa romukoppaan.

 Johtuneekohan tästä korkeasta kalliosta, mutta rajuilmat täällä todella tuntuvat ja kuuluvat. En minä kuitenkaan saarella rajuilmoja pelkää, vaikka luontoa ja sen voimia kunnioitankin. Upeilta näyttävät salamaniskut meren päällä ja korkea kallio antaa kaikupohjaa ukkosenjyrinälle. Ja kun sade vielä oikein piiskaa, niin sitä kyllä tuntee itsensä kovin pieneksi luonnonvoimia katsellessa. 

Ja huomenna  kiipeämme Prahan koneeseen. En ole koskaan käynyt  tuossa tarinoiden kaupungissa, jota monet kauniiksi kehuvat. Ja jossa melkeinpä joka rakennukseen ja patsaaseen liittyy oma kertomuksensa. Odotan matkaa innolla. Instagramiin varmasti pudottelen kuvia, mutta blogia päivitän sitten matkan jälkeen.

 Nyt vielä arki järjestykseen, ja sitten menoksi. Mukavia päiviä kaikille!

**Tuulia 

  

Mietteitä mökkilaiturilta

Taitaa tulla erilainen kesä. Mökillä ollaan käyty vain neljästi ja vene on telakalla.Yleensä tähän aikaan vuodesta on jo kesäharrastukset kovasti vauhdissa ja kesämieli vallaton...

Huhtikuussa podimme kapteenin kanssa flunssaa, joka kapteenilla pitkittyi, ja iski lopuksi lihaksiin ja niveliin. Vaan nyt on toivoa ilmassa, melko varma diagnoosi on löytynyt ja lääkitys aloitettu. Ja kesäkin on alkanut...

Voi olla, että vietämme kesän purjehtimatta, kausi on jo pitkällä, ja kuntokaan kapteenilla ei ole vielä kohdillaan.

Siitä onkin jo kulunut vuosia kun venettä ei ole ollut mökkirantaa koristamassa. Kapteeni tietysti haikailee vesille, mutta toisaalta on kiva tehdä kesällä ihan muutakin...

No, olihan meillä vene mökkilaituria somistamassa, kun veneilevät ystävämme Hanna ja Tomppa olivat kyläilemässä saaressa viime viikolla.

Uusia perunoita ja makoisaa pihviä. Sekä jalkapalloviiniä, tottakai, näin MM-kisojen aikaan. Ihanat vieraamme toivat tuliaisina tämän herkullisen "pöydän". Kivaa yhdessäoloa ja seurustelua. Ja laineitten liplatus on sitä parasta taustamusiikkia. 

Saarella ei koskaan tarvitse keksiä mitään ohjelmaa. Mennään tunnelman ja kelin mukaan. On meri, kalliot, linnut, taivas, metsä... Nyt kävimme moikkaamassa saaren kalastajaa, ja kiertelimme saarta soutaen. Tuo "soutuveneemme" vain on liian korkealaitainen oikeaoppiselle soutamiselle, mutta hartiat kiittävät. Ja kalastaminen jäi sitten seuraavaan kertaan.  

"Ystävien kanssa taival, matkanteko, viivähtäminen, 

on yhtä tärkeää kuin perillepääsy - tai tärkeämpää". 

Maaria Leinonen

Terveisiä mökkilaiturilta t. Tuulia

Ps. Ja vihdoinkin on saatu yhteydet täällä mökillä toimimaan. Tosin iPadilla tekstin keskittäminen ei onnistu, mutta käy se näinkin. 

Kevään sävyjä saaristossa

Kevät saaristossa on suloista aikaa. Saariston luonto herää kukoistukseensa, linnut ovat saapuneet ja ovat pesimäpuuhissa. Ja me kesäsaaristolaisetkin saavumme ihmettelemään luonnon heräämistä. Meillä on mökki saaressa, ja se ei ole talvella käytössä kulkuyhteyksien takia, joten kevätaika on yhtä juhlaa tosin myös puuhaa.
 
Mökin sijainti saaressa on mainio. Se on niemen kärjessä ja pieni kannas erottaa sen pääsaaresta; eli kolmella suunnalla on meri. Mökistä katsottuna vasemmalla puolella on suojaisa lahti, jossa meillä on laituri ja aallonmurtaja. Ja oikealla puolella aukeaa iso Ruotsalaisten aukko, josta pääsee matkaamaan eri suuntiin.

Aamukahvit nautitaan tällä lahdenpuoleisella terassilla ja yleensä ihaillaan lintujen elämää; harvemmin kahvimukeja :)

Haahkat - nuo nuorukaiset - yrittävät valloittaa naarashaahkoja. Pian syntyvät pienet, lihapullankokoiset poikaset. Haahkat ovat yhteisöllisiä lintuja. Kun pikkuiset palleroiset syntyvät, emohaahkat hoitavat ja suojelevat niitä porukalla. Lokkien on silloin vaikeampi saada niitä kiinni ja syödä nälkäänsä. Luonto on usein armoton.

Otin tämän kuvan terassilta sunnuntaina juuri ennen kuin rankkasateet alkoivat. Taivas tummeni yhtäkkiä. Vielä uivat lahdella joutsen ja silkkiuikku, hetken kuluttua lahdella ei näkynyt yhtään lintua, ja sade piiskasi maisemaa. Se on jännää miten saaristossa yhden päivän aikanakin sävyt vaihtuvat kirkkaasta vaaleaan, sinisestä harmaaseen ja vihreitä värejä on satoja. Jaksan noita värejä ihastella ja ihmetellä.

Rankkasade oli kovaa, vastapäätä oleva asumaton saari hävisi välillä kokonaan näkyvistä.

Vaan minkä kesä kastaa, sen se myös kuivaa.

Tuossa noita meren sävyjä olen ihaillut, vaan ei pidä unohtaa vihreyttäkään. Saaristossa kevät tulee viikon pari myöhemmin kuin mantereella, mutta heleyttä riittää.

Saaren kalastaja apureineen työssään.

Vielä on hetki auringonlaskuun. Tämä pehmeä, lämmin sävy on minusta niin kaunis.

Minulta on yhdessä blogihaasteessa kysytty, olenko luonto- tai kaupunki-ihminen?

Saaristo ja sen luonto puhuttelevat minua kauneudellaan. Toisaalta viihdyn kaupungeissa - Lontoo, Dublin, Lissabon, Wien... Turku :)

Fifty / fifty sanoisin.  Saaristoterveisin, Tuulia

Saarelle ikävä

Meillä on kesämökki pienessä saaressa Rymättylässä. Mökkisaarellemme ei pääse maanteitse eikä sinne ole lossikuljetusta. Yleensä talvisin olemme käyneet muutaman kerran mökillä joko hiihtäen tai kävellen jäätä pitkin. Tänä talvena siihen ei ole ollut mahdollisuutta, jää ei ole ollut tarpeeksi kestävää. Viimeksi olemme käyneet mökillä lokakuussa. Viikon, parin kuluttua pääsemme vihdoin saarelle. Meillä on pikkuinen pulpettivene, jolla Ahteentaan yhteislaiturista suuntaamme kohti Ruotsalaisten aukkoa ja omaa laituria. 

Nyt niitä mökkimaisemia alkaa olla jo ikävä. Minulla ei ole oikeastaan lainkaan talvikuvia näistä maisemista, tänä talvena niitä valokuvia olisin varmasti napsinut, kuvaaminen kun on jo "vienyt koko käden", mutta minkäs teet :)  Ikävääni lieventääkseni tai lisätäkseni "hehkuttelen" näillä kesä- / syysmaisemilla.

Tällaiset maisemat meillä on mökin takana olevilta kallioilta. Onko tuttu kuva? Tämä kuva minulla on blogin sivupalkissa :) Jos minulta kysyttäisiin, kumpi on minun sielunmaisemani - järvi tai meri? Niin kyllä se meri olisi. Minä olen aikamoinen meren ihailija. Ihailen ja kunnioitan merta. 

Mökin aallonmurtaja, paitsi että se tekee tärkeää tehtäväänsä suojatakseen veneitä ja laituria isoilta aalloilta, niin murtajalla viihtyvät linnutkin mainiosti. Ja minähän en kyllästy lintujen katselemiseen. 

Rakastan saariston värisävyjä. Erilaisia sinisiä sävyjä, vihreitä, harmaita... Ja saariston mäntyjä, usein käppyräisiä. 

Nämä kaikki maisemat on otettu saarelta käsin.

Näitä saariston auringonlaskuja ei pidä unohtaa tästä tarinasta. Onneksi nykyään on digikamerat ja kuvaaminen edullista. 

Istua kalliolla tyynenä kesäiltana ja katsella merelle, ja nauttia luonnon kauneudesta...

tätä minä odotan kovasti.

Tuo kapteeni vain on levottomampi sielu, hän haluaa, että maisemat vaihtuvat. Ja silloin nostetaan purjeet. No, ne ovat toisia tarinoita ne. 

"Meren ääni on oikeastaan aika mukava." (Muumipappa ja meri)

** Tuulia