Turhake vai onko sittenkään?

Ostin muutama vuosi sitten lepotuolin Ikeasta. Kotona aloin ihmetellä, että minkä kumman turhakkeen olinkaan äkkiseltään hankkinut. No, ajattelin, että antaa tuon olla, voihan sen siirtää myöhemmin terassille tai viedä mökille. En jaksa ryhtyä palautusrumbaan. 

Vaan kuinka sitten kävikään? Miehelläni on neljä alle viisivuotiasta lastenlasta. Kaikki neljä pikkuvipeltäjää ovat ihastuneita tuoliin. Se toimii liukumäkenä ja siinä voi kiipeillä. Tuoli toimii myös hyppyrimäkenä - korkkeja  ja pehmeitä leluja hyppyytetään tuolissa... on jännittävää katsoa, mikä lelu lentää pisimmälle. 

Siinä se on, turhakkeeni, melkein paraatipaikalla olohuoneessa. Ja odottelee iloista pikkuväkeä! 

Ps. Blogeissa kiertää haaste sisustusväreistä. Tässä oli minun ruskeani :) 

Astrid Lindgren kirjoitti kirjansa pikakirjoituksella sohvalla loikoillen. En näitä sepustuksiani loistavaan Astridiin  vertaa, mutta kännykällä olen rivit  kirjoittanut

  ja kuvatkin on  otettu kännykällä.

Ihanaista viikkoa kaikille!

** Tuulia 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kerro se tulppaanein

Taas on tulppaaneita tulvillaan... puutarhat, kukkakaupat, marketit ja muutkin kaupat. Ja valkoiset tulppaanit piristävät nyt omaakin kotia. Tulppaani on yksi lempikukkiani. Vaan niin taitaa olla monen muunkin ihastus tämä kaunis Hollannin kansalliskukka. 

Ensi-ihastumiseni tulppaaniin tapahtui niihin aikoihin, kun sain ensimmäisen Aalto-maljakkoni - eli vuosikymmeniä sitten. Tulppaanit ja maljakko olivat silloin niin moderni juttu. Ja edelleen Aalto-vaasi ja tulppaanit ovat lyömätön yhdistelmä. 

Vaan välillä on kiva kokeilla jotain muuta. Ja sopiihan se tulppaani vaikka yksinään maljakkoon. 

Tiesittekö, että tulppaani tuli 1670-luvulla Suomeen? Tulppaani mainitaan Turun Akateemisen kasvipuutarhan luetteloissa jo tuolloin. Siitä ei vielä silloin tullut suosikkikukkasta... 

Mutta tänä vuonna tulppaaneja viljellään enemmän kuin koskaan ennen, noin 65 miljoonaa kappaletta. Se on hirmuinen määrä. Taidamme olla tulppaanihullua kansaa :) 

Tulppaani tuo kevään... tai ainakin tiedämme kulkevamme kevättä kohti.  

Kerro se tulppaanein. 

** Tuulia 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tyttö, vuohi ja poika sekä sisustusta

Uudet vuodet on toivoteltu ja säihkytelty ja vietetty ystävien ja tuttujen kanssa. 

Ja nyt tähän päivään 4.1.2015, vaikka kuvissa vielä joulua ja uutta vuotta näkyykin...

Mitä pitääkään sisällään tämä erikoinen otsikko? 

Olen seurannut pitkän tovin Akaasian alta-  blogin Jaanan ja hänen perheensä elämää Afrikan auringon alla Keniassa, Nairobissa. Perhe on kauan ollut ulkomailla kansainvälisissä tehtävissä.

Olen ihaillut Jaanan upeita ja värikkäitä kuvia ja tarinoita, ja melkeinpä tuntenut Afrikan auringonsäteet ihollani sekä maan tuoksut ja tuulet. Jaana asui Nairobissa melko lähellä paikkaa, jossa toinenkin tarinoitten taitaja on asunut, nimittäin kirjailija Karen Blixen - muistattehan upean Meryl Streepin tähdittämän elokuvan "Minun Afrikkani".

Jaanasta on tullut tänä syksynä paluumuuttaja. Jaana perheineen on  muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa Turkuun ja tuonut "Afrikan" mukanaan tänne Pohjolaan. 

Jaana, tuo ahkera ja avarasydäminen nainen nopsaan pystytti joulun alla ihanan puodin Tyttö ja Vuohi.  Puodissa myydään Nairobin slummien taitureitten ja pikkupajojen käsintekemiä upeita esineitä ja tavaroita. Kurkataanpa liikkeeseen...

Ja tarinani olikin kertoa, kuinka siinä kävikään, kun Tyttö ja Vuohi-puodissa kävin ostoksilla. Minä mustavalkoinen sisustaja (= liian hieno sana), jonka tehosteväri on ruskea (ihan totta:)), innostuin niin noista kauniista ja uniikeista Afrikan tuotteista ja pakkasin kassiin aika monta esinettä. Tarjottimia, pieniä seeprapöytiä, erilaisia astioita, juomakannuja... osa toki meni joululahjoiksi. Kiitos ihanainen Jaana!

Ja noissa alkupään kuvissa näkyykin, miten nuo kauniit afrikkalaiset esineet nyt somistavat varsin simppeliä kotiamme.

Ja kuinka ollakaan... Espoon väeltä saamme aina joululahjaksi seuraavan vuoden kalenterin, kalenterissa on pikkuväen kuvia kuluneelta vuodelta. Ja sieltähän löytyi ihastuttava kuva pikkuisesta Punapäästä ja pikku-Picassosta: Tyttö ja Poika ja Vuohi :) Sopii niin aiheeseen. Mieleni tekee teettää tästä kuvasta taulu, siinä on vanhan maalauksen tunnelmaa.

Tässäpä istun ja kirjoittelen - hymyssä suin. Ikeaa ja Afrikkaa sulassa sovussa.

Hyvää tammikuuta!

**Tuulia