Ostin muutama vuosi sitten lepotuolin Ikeasta. Kotona aloin ihmetellä, että minkä kumman turhakkeen olinkaan äkkiseltään hankkinut. No, ajattelin, että antaa tuon olla, voihan sen siirtää myöhemmin terassille tai viedä mökille. En jaksa ryhtyä palautusrumbaan.
Vaan kuinka sitten kävikään? Miehelläni on neljä alle viisivuotiasta lastenlasta. Kaikki neljä pikkuvipeltäjää ovat ihastuneita tuoliin. Se toimii liukumäkenä ja siinä voi kiipeillä. Tuoli toimii myös hyppyrimäkenä - korkkeja ja pehmeitä leluja hyppyytetään tuolissa... on jännittävää katsoa, mikä lelu lentää pisimmälle.
Siinä se on, turhakkeeni, melkein paraatipaikalla olohuoneessa. Ja odottelee iloista pikkuväkeä!
Ps. Blogeissa kiertää haaste sisustusväreistä. Tässä oli minun ruskeani :)
Astrid Lindgren kirjoitti kirjansa pikakirjoituksella sohvalla loikoillen. En näitä sepustuksiani loistavaan Astridiin vertaa, mutta kännykällä olen rivit kirjoittanut
ja kuvatkin on otettu kännykällä.
Ihanaista viikkoa kaikille!
