Kristiina Elo: Turku Färityskirja aikaihmisil

"Tule mukaan kaupunkikierrokselle kauniiseen, vanhaan Turkuun. Luulenpa, että ihastut.

Mukaasi tarvitset vain värikynät..."

Näin kutsuvasti aukeaa Kristiina Elon värityskirja: Färityskirja aikaihmisil 

Kirjan on piirtänyt ja kirjoittanut ihana luokkatoverini ja ystäväni Kristiina Elo. Turusta kertova kirja julkaistiin komeasti Turun päivänä 20.9.2015

Sopiva päivä kirjan julkaisulle, sillä värityskirja on uusi ja moderni tapa kunnioittaa Suomen vanhinta kaupunkia, ajan hengessä. Kulttuuriteko, sanovat Kristiinan ystävät. 

Minä olen saanut tutustua Kristiinan piirustustaitoon jo pikkutyttönä, sillä Kristiina piirsi aivan uskomattoman hienoja paperinukkeja. Minulla oli pitkään paperinuket tallessa, mutta jonkun muuton yhteydessä ne vain katosivat. Minua on niin harmittanut paperinukkien katoaminen,  mutta nyt minulla on taasen Kristiinan piirustustöitä, hurmaavia, väritettäviä kuvia Turusta. Ja kirjassa ei ole pelkästään värityskuvia, jokaisen kuvan kohdalla on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi pieni teksti kertomassa tarinaa kaupungista. 

Ja Kristiinasta vielä lisää... sen lisäksi, että Kristiina osaa piirtää, hän on myös taitava valokuvaaja. Me, jotka olemme hänen facebook-kavereitaan, saamme ihastella Kristiinan kauniita valokuvia myös hänen sivuillaan, kuvissa on  usein Turku pääroolissa. Kristiina on viidennen polven turkulainen ja innokas historian harrastaja, siinä on jo perspektiiviä kerrakseen. Oma kolmannen polven turkulaisuuteni tuntuu hänen rinnallaan aika "kevyeltä". 

Vaan aiheeseen eli näihin värityskuviin. 

Kirjassa esitellään kivasti ja asiantuntevasti niin Turun loisteliasta menneisyyttä kuin toimeliasta nykypäivääkin.

Entinen pääkaupunki pääsee nykyaikaisiin muodikkaisiin kuviin.

 

Tässä vähän apuja väritysmaailmaan. Nopsaan otin eilen kuvia. 

"Aurajoen ranta on turkulaisten olohuone" 

Vaan syksy on koittanut Aurajoen rannallekin. 

Kirjassa piipahdetaan torilla, puistoissa, kukkuloilla, Turun linnassa, Aurajoen rannalla, Ruissalossa...  Tässä tuli jo paljastettua muutama väritettävä kuva, mutta enempää en niitä näytä :)

 Näitä ihastuttavia kuvia löytyy kirjasta lisää...

Pienen Kirjapuodin iloinen asiakaspalvelija

Niin kuin Kristiina kirjassaan kertoo ja kuvillaan todistaa, Turku on Suomen Pariisi. Kurkatkaapa vaikka tähän viihtyisään, hyvän palvelun kirjakauppaan / kahvilaan, josta kirjani hankin. Pieni Kirjapuoti on Yliopistonkadulla. Maitokahvi, kirja ja croissant - ja tunnelma on kuin

pariisilaisessa kahviossa ikään. 

Kirjan kanssa on mukava tehdä nojatuolimatka Turkuun. Jos sinulla on vielä värikynät, niin matkastasi tulee mielenkiintoinen ja värikäs.

Tämä historiallinen Apteekkimuseokin löytyy kirjasta. Värikästä syksyä ystävät! 

**Tuulia 

Ps.  Mainiosta Färityskirjasta  kertoo myös Titta  Oli aika - blogissaan, tässä  Link ,

kannattaa kurkata kivaan esittelyyn.

Kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Sammakko, jossa näitä kirjoja myös myydään.

Painotyön on tehnyt Finepress Oy.

Ja Kristiinan luvalla julkaisen blogitarinani.

Tallennettua elämää - Ingrid Bergman ja Diane Keaton

Olen kesällä lukenut muutaman elämäkerran, mutta tämä tarinani ei kuitenkaan ole mikään kirja-arvostelu, vaan  pikemminkin ajatusten virtaa. Kaksi kirjaa haluan tässä mainita, Diane Keatonin muistelmat Nyt ja aina sekä Ingrid Bergmanista kertovan kirjan Ingrid Bergmanin elämä. Ingrid Bergman olisi tänä vuonna täyttänyt 100 vuotta ja Ingridistä pyörii parhaillaan elokuvateattereissa hänen päiväkirjoihinsa perustuva dokumenttielokuva

 Omin sanoin (Jag är Ingrid).

Päiväkirjat ovat suuressa roolissa myös Diane Keatonin kirjassa Nyt ja aina. Kirja perustuu  päiväkirjamerkintöihin, jotka hänen äitinsä on kirjoittanut. Kirja luo mielenkiintoisen kuvan koko perheestä ja Keatonien suvusta pitkältä ajanjaksolta. Kirja alkaa näin: "Äiti rakasti sananparsia, lainauksia ja iskulauseita. Keittiön seinälle oli aina kiinnitetty muutamia muistutuksia". Esimerkiksi sana "AJATTELE".  Niin paljon viisautta yhdessä sanassa.

Diane Keaton on kiinnostanut minua nuoresta tytöstä lähtien, oikeastaan siitä lähtien, kun hän teki elokuvan Annie Hall yhdessä Woody Allenin kanssa. Elokuva sopi niin hyvin silloiseen, kaukaiseen elämäntilaanteeseeni, vaikka en sitä tässä nyt sen enempää raportoi.

Mutta sen kerron, että minä jopa yritin pukeutua kuin elokuvan Annie Hall. Diane Keaton voitti Oscarin parhaasta naispääosasta elokuvassa, Woody Allen parhaasta ohjauksesta. Ja Annie Hall-muoti valloitti maailmaa. Vaan eihän minulla ole arkikuvia itsestäni tuolta ajalta. Ei sitä silloin tavallinen tyttö taltioinut elämäänsä kuviin, vain  juhlahetket ja matkat on taltioitu ja albumeihin liimattu.

Annie Hall-kuvat  netistä

Tässä kohtaa hypähdän Ingrid Bergmaniin. Raapaisen yhtä näkökulmaa, joka on jotenkin noussut niin tähän aikakauteen: Ingrid tallensi kaikkea itsestään, kuvasi kameralla ja teki pieniä filminpätkiä elämästään. Eikö kuullostakin tutulta, kuin digielämää tässä ja nyt. Ja  Ingridin uusi dokumenttielokuva koostuu juuri noista taltioinneista.

Tuossa lukemassani kirjassa Isabella Rosselini (Ingridin tytär) kertoo, että Ingridillä on ollut aina tallentamisvimma. Kun Isabella kysyy äidiltään, miksi tämä on säästänyt ja tallentanut kaiken. Ingrid vastaa: "Olen aina tiennyt, että minusta tulee kuuluisa". Isabella sanoo järkyttyneensä, sillä hänestä vastaus kuulosti koppavalta, eikä äiti ollut lainkaan koppava. Vaan Ingridistä tuli legenda. Kirjassa kerrotaan, että ruotsalaisuus näkyi Ingridissä järjestelmällisyytenä. Hänellä oli kaikki aina järjestyksessä. Sopii hyvin tallentajan luonteeseen. 

Nämä ihastuttavat kuvat löysin netistä, näkyvät varmasti uudessa elokuvassakin. Kaunis Ingrid on kameran takana. Ja toisessa kuvassa kameran edessä kaksostyttöjensä Isabellan ja Ingrid Isottan kanssa. Ingridistä on kirjoitettu paljon, monta elämäkertaa ja satoihin lehtiin tarinoita.  Hänen elämässään on aiheita riittämiin... niin elokuvissaan kuin yksityiselämässään. Tyttärensä Isabella Rosselini on ottanut vähän kuin elämäntyökseen vaalia äitinsä muistoa. Siitä kunnioituksena tämä Omin sanoin - elokuva. Hienoa kun Ingrid-äiti oli taltioinut elämäänsä. Minä en ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta aion mennä sen katsomaan.

Digimaailma on mahdollistanut meille kaikille tallentaa elämäämme sanoin, kuvin ja videoin. Ja mahdollistanut vielä levityksenkin, jos niin haluaa. Voimme kaikki olla oman elämämme ingridejä.

Näihin tuoleihin on kiva päättää tämä tarina. Voin mielessäni kuvitella Ernest Hemingwayn tuolilla istumassa. No, en minäkään tuossa Peterzenin laiturilla istu ja kirjoittele, vaan proosallisesti pöydän ääressä taltioin tarinaani. Kuva on viimekesäiseltä Kustavin reissulta. 

Ja nyt on pakko kysyä. Taltioitko sinä arkielämääsi / elämääsi? Kirjoitatko päiväkirjaa? Otatko kuvia? Bloggaatko :) ? 

Onnistuneita taltiointeja kaikille! 

** Tuulia

Helsinki saa uuden kirjaston

Hieno juttu, Helsinki saa uuden kirjaston, Keskustakirjaston. Onnea! Rakentaminen varmistui Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 28.1.2015  Ja paikkakin on mitä upein - Töölönlahden rantamaisema. Olen niin samaa mieltä Claes Anderssonin kanssa siitä,  että kirjastolaitos on tärkein kulttuurilaitos maassamme. Se kuuluu meille kaikille.

Voittanut ehdotus "Käännös" - ALA Arkkitehdit (kuva internet)

Miksi turkulaisnainen ylistää Helsingin kirjastoa?

Minulle on tullut matkustellessani sellainen tapa, että käyn kaupunkien ja paikkakuntien kirjastoissa. Mieleeni muistuu, miten hienoa palvelua sain Puolan Gdanskin kirjastossa runsas vuosi sitten. Minua kiinnosti nähdä kuvia Gdanskista ennen toista maailmansotaa, sekä sodan jälkeen pommitetusta kaupungista ja kaupungin uudelleenrakentamisesta. Minä olin pelkkä turisti, mutta kirjastovirkailijat suhtautuivat minuun kuin tutkijaan, sain uskomattoman hyvää palvelua. Tutkin monta tuntia alan kirjoja, ja ystävällinen kirjastovirkailija toi minulle vielä kahvia ja keksejä. Kirjasto ei ollut komeassa talossa, mutta siellä oli pientä ja kodikasta ja uskomaton määrä kirjoja.

Ja nyt tuohon Helsingin keskustakirjastoon.

Voittanut ehdotus "Käännös" - ALA Arkkitehdit (kuva internet)

Tämä uusi kirjastotalo tulee olemaan monipuolinen hyvinvointikeskus. Sieltä löytyy monitoimisali, elokuvateatteri, ravintola, tietokone- ja pelihuoneet sekä sauna!  

Ajatelkaas miten jännä on ajatus, että että ihmiset froteisissa kylpytakeissaan silmäilevät  aikakauslehtiä; no nyt annoin ajatukseni lentää :) 

Vuonna 2018 Suomi on ollut 100-vuotta itsenäinen. Ja uusi Keskustakirjasto valmistuu samana vuonna ikäänkuin symboliksi koko kansalle. Meille kaikille varmaan hienompi lahja kuin mikään patsas olisikaan, Suomessahan käytetään kirjastoa enemmän kuin missään muualla maailmassa.
  Keskustakirjasto avaa ovensa Itsenäisyyspäivänä 6.12.2018  !
 Ja upeassa paikassa - Töölönlahden rannalla.

Voin vain kuvitella miten  iloisia ovat pääkaupunkilaiset, kun me muutkin odotellaan näitä monitahoisia kirjastonautintoja. Tulee tuo kirjasto olemaan kiva kohde tuleville
 Helsingin vierailuille! 

Ja aihetta sivutakseni. Luen parhaillaan blogiystäväni Susanne Karlssonin
  jännittävää kirjaa Uhrilehto.

Se on lainattu Turun kaupunginkirjastosta. 

Käytätkö sinä kirjastopalveluja?

Hyviä kirjasto- ja kirjanautintoja!

** Tuulia

 

 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ihana kirjastoni

Lokakuun 10. päivä vietetään Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Mikä ihana syy käydä kirjastossa!

Turun pääkirjasto muodostuu vuonna 2007 valmistuneesta uudisosasta ja vuonna 1903 valmistuneesta vanhasta kirjastotalosta sekä maaherran kansliarakennuksesta vuodelta 1818.

Turun kaupunginkirjaston vanha päärakennus on ollut lapsuuteni rakkaimpia rakennuksia Turussa. 

Turun kirjastotalo rakennettiin aikoinaan kolmantena kirjastotalona Suomessa; omat kirjastotalonsa olivat jo ehtineet saada Helsinki ja Rauma. Kirjaston rakentamiseen ei tarvinnut käyttää verorahoja, sen rakennutti ja lahjoitti Turun kaupungille kauppaneuvos Fredric von Rettig. Samassa suvussa rakennus suunniteltiinkin, Rettigin vävypoika K. A. Wrede piirsi talon. Rakennuksen esikuvana on ollut Tukholman ritarihuone. Komea kirjasto valmistui vuonna 1903. 

Kun astuu pääovesta sisään, tullaan aulaan, josta symmetrinen, kaunis portaikko aukeaa silmien eteen. 

Oikeanpuoleisten portaitten puolivälissä on ovi, jonka takana oli lapsuudessani satuhuone, siellä luettiin satuja ja tarinoita lapsille. Jo ennen kuin osasin lukea, olin ahkera kirjastonkäyttäjä, hievahtamatta istuin kuuntelemassa satujen ihmeellistä maailmaa. Muistan vielä tänäkin päivänä, kuinka jännittävä ja hurja oli tarina "Kolmesta iloisesta rosvosta". 

Portaikon vasemmalla puolella seisoo PAX, Walter Runebergin v.1893 kipsistä veistämä, pintapatinoitu patsas. Patsaan korkeus on 2,64m

                                 

Ja hienoista aulan ovista mennään kirjastoon. J. W. Rettig toivottaa tervetulleeksi!  Kaunokirjallisuus ja taiteet löytyvät täältä. Yläkerroksessa on musiikkiosasto.

Tunnelmallista kirjastosalia on hankala "vangita" kuvaan, sali on niin iso ja korkea. 

Kun kirjat on lainattu, ja astuu pääovesta ulos, niin tuntuu, kuin olisi aukiolla Italiassa. Tämä kaunis aukio on kesällä vilkas kohtaamispaikka ulkoilmaravintoloineen ja aurinkovarjoineen. Hieno suihkukaivo on tähän vuodenaikaan peitetty, mutta keväällä leijonakin herää henkiin. Leijona symboloi Suomen kansaa, ja patsaan ympärillä olevat merihevoset ja näkinkengät muistuttavat Turun merellisestä historiasta.

Suihkukaivon ovat suunnitelleet arkkitehti Armas Lindgren ja kuvanveistäjä Gunnar Finne.

G. A. Petreliuksen lahjoitusrahasto luovutti v. 1924 suihkukaivon Turun kaupunkikuvan koristajaksi.

Ja kierros jatkuu uuteen kirjastorakennukseen. Toki uuteen rakennukseen pääsee sisäkauttakin, mutta kävin kuvaamassa samantien uuden talon.

Moderni kirjastorakennus -  lasia ja betonia - valmistui vuonna 2007, pääsuunnittelijana oli arkkitehti Asmo Jaaksi. Tontista käytiin vuosikausia aikamoista "kädenvääntöä" turkulaiseen tapaan, mutta tässä nyt uusi ja uljas kirjasto seisoo Linnankadulla. Ja mielestäni yllättävän hyvin kytkeytyvät yhteen vanha ja uusi "maailma". 

Ja ovesta sisään! Tässä kohtaa on hyvä kertoa, että Turun pääkirjasto on Suomen vilkkain kirjasto.

Minulle ei ole vielä ehtinyt kehittyä samaa tunnesidettä tähän uuteen osaan kuin vanhaan osaan, mutta tutustutaan...

Vastaanotto / reception sijaitsee heti ovesta tultaessa oikealla. Siellä kirjastonhoitajat neuvovat asiakkaita. 

Tässä kirjastorakennuksessa sijaitsevat tietokirjallisuus- ja lehtiosastot sekä lasten ja nuorten osasto. 

Lastenosasto on hauska, luettavaa ja tekemistä riittää. Vaan sitä satuhuonetta ei täältä löydy. 

Å

Kellon alla uutistorilla on pitkä rivi pöytiä tietokoneineen, pääsee helposti uutisten maailmaan. Ensimmäisessä kerroksessa on myös lehtisalit ja lukusalit.

Modernit portaat toiseen kerrokseen, sieltä löytyy tietokirjallisuuden osasto, kirjoineen ja lehtineen.

Vielä haluan kurkata kirjastokompleksin sisäpihalle. 

Kaunis keltainen rakennus on vanha maaherran asuintalo. Seinässä olevassa laatassa kerrotaan, että vuonna 1812 elokuussa keisari Aleksanteri l ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana kävivät neuvotteluja tässä talossa. 

Café Siriukseen pääsee sekä ulko- että sisäkautta. Tässä talossa on sijainnut maaherran kanslia. Vuonna 1818 valmistunut piharakennus muistuttaa poikittaisella asemallaan kaupungin linjauksista ennen vuoden 1827 Turun paloa.

Ja tämäkin kaveri nautti olostaan kirjaston sisäpihallla - Miina Äkkijyrkän hieno peltilehmä.

Ihana, upea pääkirjasto on meillä Turussa - täältä löytyy historian havinaa ja modernia, uutta aikaa! 

Lukemisiin!