Saarimökin kuulumisia

Olen ollut toukokuun ajan poissa täältä blogistaniasta... Ja paljon on tapahtunut sinä aikana. Nyt omenapuut kukkivat, niityt viheriöivät, linnuilla on poikasensa ja kesä on kauneimmillaan.

Luontoäiti on ollut ahkera.

No entä minä ja kapteeni? Ahkeroitu on, mutta valmista ei ole tullut :)

Ps. Tuo kapteeni-nimi tulee siitä, että mieheni on hurahtanut veneisiin ja saaristoon.

Alkukesä on meillä mennyt mökkiremonttia tehden. Saarimökin ovat aikoinaan rakentaneet kapteenin vanhemmat 70-luvulla, ja kapteeni on laajentanut mökkiä myöhemmin. Nyt mökin vanha osa on remontissa, ja projektin loppua ei näy. Varmaan tuttu juttu kaikille remontoijille, remontista tulee suunniteltua isompi, se on se pullataikinaefekti. Mökin, joka on saaressa, remontoimisessa on vaikeusastetta jo järjestelyissä. Tavaroitten, remonttimiesten ja ruuan kuskaaminen pikkuveneessä saareen ja saaresta pois on aikaavievää puuhaa. Isompiin tavarakuljetuksiin on tosin tullut saaren kalastaja avuksi isommalla veneellään. Mutta onneksi kesää on vielä edessä ja remonttiprojekti etenee pikkuhiljaa...

Iso helpotus majoituksen kannalta on, kun olemme vihdoinkin saaneet toisen kevätprojektimme, Tuulia-veneemme kesäkuntoon ja veteen laskettua ja omaan laituriin. Nyt voi yöpyä veneessä laineitten liplattaessa, ja aikaa säästyy ainakin muutamalta edestakaisin menemiseltä. No, veneestä puuttuu vielä masto, mutta sekin nostetaan lähiaikoina. 

Vähän jännitänkin tänne palaamista, kun on ollut ihan kunnon tauko, mutta näin tässä pienesti on tullut kerrottua kuukauden poissaolo. Lintuja ja maisemia olen muistanut aina välillä ihailla. Ja Instagramin seuraajat ovat osan kuvista nähneet. Ne ovat helposti saatavilla, joten liitän myös niitä kuvia tähän. 

Tuulia on laskettu veteen. Nyt on vanha lady omassa elementissään. 

Matka kotisatamaan voi alkaa - ilman mastoakin.

Tässä ylpeä isä! Perhepotretti haahkoista. 

Hankalaa ja kaunista on elämä saarella.

 Mutta saariston luonto on niin palkitsevaa, että se voittaa kaikki hankaluudet.

 Ja me olemme saarella vain kesäasukkeina. Sen ihanimman ajan. 

 Iloa ja menestystä kaikille kevät- / kesähommiin, tiedän että jokaisella niitä riittää.

Ja kiitos, että olette täällä! Ja uusiakin lukijoita on, tervetuloa mukaan.
 Yritän taasen jatkossa käydä lukemassa blogejakin.

** Tuulia

Ruissalo ja pikkutikka

Eivät kukkineet enää lumpeet Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa... Vaan olipa mikä vuodenaika tahansa Ruissalo lumoaa aina. Kuvia sunnuntain kävelylenkiltä. 

Kasvitieteellinen puutarha on syksyisinkin ihastuttava keidas. Alunperin yliopiston puutarha rakennettiin Turun Iso-Heikkilään (1924). Se siirrettiin vuonna 1956 Ruissaloon. Puutarha on kasvitieteellisen tutkimuksen keskus, ja se ilahduttaa kasvien runsaudella kaikkia siellä vierailevia. 

Ja poluilta bongattua:

"Tikin takin tikka hakkaa puuta nokallansa." Pikkutikka on nimensä mukaisesti pienin tikoista. Se on alle 20 senttinen ja väreiltään mustavalkoinen, vain pieni punainen lakki koristaa linnun päätä. Tämä lintu taisi tykätä poseeramisesta, joten onnistuin sen ikuistamaan. 

Ruissalo on ollut monien kädenvääntöjen kohde. Jopa Muumimaailmaakin sinne haviteltiin. Muumimaailma on kyllä ihan mainio juttu, mutta paremmin se sopii Naantalin Kailon saarelle kuin Ruissalon maisemiin.

Ruissalon saari on ainutlaatuinen, siellä on upea luonto eläimineen ja lintuineen, lehtometsät ja koko kulttuurihistoriallinen miljöö hienoine pitsihuviloineen. Nyt vihdoinkin vaikuttaa siltä, että saarta on ruvettu suojelemaan ja  kehittämään. Onneksi meille kaikille.

Ja noita pitsihuviloitakin pitäisi joskus mennä kuvaamaan... 

Mukavia syksyisiä kävelyretkiä! 

** Tuulia

Kevään sävyjä saaristossa

Kevät saaristossa on suloista aikaa. Saariston luonto herää kukoistukseensa, linnut ovat saapuneet ja ovat pesimäpuuhissa. Ja me kesäsaaristolaisetkin saavumme ihmettelemään luonnon heräämistä. Meillä on mökki saaressa, ja se ei ole talvella käytössä kulkuyhteyksien takia, joten kevätaika on yhtä juhlaa tosin myös puuhaa.
 
Mökin sijainti saaressa on mainio. Se on niemen kärjessä ja pieni kannas erottaa sen pääsaaresta; eli kolmella suunnalla on meri. Mökistä katsottuna vasemmalla puolella on suojaisa lahti, jossa meillä on laituri ja aallonmurtaja. Ja oikealla puolella aukeaa iso Ruotsalaisten aukko, josta pääsee matkaamaan eri suuntiin.

Aamukahvit nautitaan tällä lahdenpuoleisella terassilla ja yleensä ihaillaan lintujen elämää; harvemmin kahvimukeja :)

Haahkat - nuo nuorukaiset - yrittävät valloittaa naarashaahkoja. Pian syntyvät pienet, lihapullankokoiset poikaset. Haahkat ovat yhteisöllisiä lintuja. Kun pikkuiset palleroiset syntyvät, emohaahkat hoitavat ja suojelevat niitä porukalla. Lokkien on silloin vaikeampi saada niitä kiinni ja syödä nälkäänsä. Luonto on usein armoton.

Otin tämän kuvan terassilta sunnuntaina juuri ennen kuin rankkasateet alkoivat. Taivas tummeni yhtäkkiä. Vielä uivat lahdella joutsen ja silkkiuikku, hetken kuluttua lahdella ei näkynyt yhtään lintua, ja sade piiskasi maisemaa. Se on jännää miten saaristossa yhden päivän aikanakin sävyt vaihtuvat kirkkaasta vaaleaan, sinisestä harmaaseen ja vihreitä värejä on satoja. Jaksan noita värejä ihastella ja ihmetellä.

Rankkasade oli kovaa, vastapäätä oleva asumaton saari hävisi välillä kokonaan näkyvistä.

Vaan minkä kesä kastaa, sen se myös kuivaa.

Tuossa noita meren sävyjä olen ihaillut, vaan ei pidä unohtaa vihreyttäkään. Saaristossa kevät tulee viikon pari myöhemmin kuin mantereella, mutta heleyttä riittää.

Saaren kalastaja apureineen työssään.

Vielä on hetki auringonlaskuun. Tämä pehmeä, lämmin sävy on minusta niin kaunis.

Minulta on yhdessä blogihaasteessa kysytty, olenko luonto- tai kaupunki-ihminen?

Saaristo ja sen luonto puhuttelevat minua kauneudellaan. Toisaalta viihdyn kaupungeissa - Lontoo, Dublin, Lissabon, Wien... Turku :)

Fifty / fifty sanoisin.  Saaristoterveisin, Tuulia