Olen kesällä lukenut muutaman elämäkerran, mutta tämä tarinani ei kuitenkaan ole mikään kirja-arvostelu, vaan pikemminkin ajatusten virtaa. Kaksi kirjaa haluan tässä mainita, Diane Keatonin muistelmat Nyt ja aina sekä Ingrid Bergmanista kertovan kirjan Ingrid Bergmanin elämä. Ingrid Bergman olisi tänä vuonna täyttänyt 100 vuotta ja Ingridistä pyörii parhaillaan elokuvateattereissa hänen päiväkirjoihinsa perustuva dokumenttielokuva
Omin sanoin (Jag är Ingrid).
Päiväkirjat ovat suuressa roolissa myös Diane Keatonin kirjassa Nyt ja aina. Kirja perustuu päiväkirjamerkintöihin, jotka hänen äitinsä on kirjoittanut. Kirja luo mielenkiintoisen kuvan koko perheestä ja Keatonien suvusta pitkältä ajanjaksolta. Kirja alkaa näin: "Äiti rakasti sananparsia, lainauksia ja iskulauseita. Keittiön seinälle oli aina kiinnitetty muutamia muistutuksia". Esimerkiksi sana "AJATTELE". Niin paljon viisautta yhdessä sanassa.
Diane Keaton on kiinnostanut minua nuoresta tytöstä lähtien, oikeastaan siitä lähtien, kun hän teki elokuvan Annie Hall yhdessä Woody Allenin kanssa. Elokuva sopi niin hyvin silloiseen, kaukaiseen elämäntilaanteeseeni, vaikka en sitä tässä nyt sen enempää raportoi.
Mutta sen kerron, että minä jopa yritin pukeutua kuin elokuvan Annie Hall. Diane Keaton voitti Oscarin parhaasta naispääosasta elokuvassa, Woody Allen parhaasta ohjauksesta. Ja Annie Hall-muoti valloitti maailmaa. Vaan eihän minulla ole arkikuvia itsestäni tuolta ajalta. Ei sitä silloin tavallinen tyttö taltioinut elämäänsä kuviin, vain juhlahetket ja matkat on taltioitu ja albumeihin liimattu.
Annie Hall-kuvat netistä
Tässä kohtaa hypähdän Ingrid Bergmaniin. Raapaisen yhtä näkökulmaa, joka on jotenkin noussut niin tähän aikakauteen: Ingrid tallensi kaikkea itsestään, kuvasi kameralla ja teki pieniä filminpätkiä elämästään. Eikö kuullostakin tutulta, kuin digielämää tässä ja nyt. Ja Ingridin uusi dokumenttielokuva koostuu juuri noista taltioinneista.
Tuossa lukemassani kirjassa Isabella Rosselini (Ingridin tytär) kertoo, että Ingridillä on ollut aina tallentamisvimma. Kun Isabella kysyy äidiltään, miksi tämä on säästänyt ja tallentanut kaiken. Ingrid vastaa: "Olen aina tiennyt, että minusta tulee kuuluisa". Isabella sanoo järkyttyneensä, sillä hänestä vastaus kuulosti koppavalta, eikä äiti ollut lainkaan koppava. Vaan Ingridistä tuli legenda. Kirjassa kerrotaan, että ruotsalaisuus näkyi Ingridissä järjestelmällisyytenä. Hänellä oli kaikki aina järjestyksessä. Sopii hyvin tallentajan luonteeseen.
Nämä ihastuttavat kuvat löysin netistä, näkyvät varmasti uudessa elokuvassakin. Kaunis Ingrid on kameran takana. Ja toisessa kuvassa kameran edessä kaksostyttöjensä Isabellan ja Ingrid Isottan kanssa. Ingridistä on kirjoitettu paljon, monta elämäkertaa ja satoihin lehtiin tarinoita. Hänen elämässään on aiheita riittämiin... niin elokuvissaan kuin yksityiselämässään. Tyttärensä Isabella Rosselini on ottanut vähän kuin elämäntyökseen vaalia äitinsä muistoa. Siitä kunnioituksena tämä Omin sanoin - elokuva. Hienoa kun Ingrid-äiti oli taltioinut elämäänsä. Minä en ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta aion mennä sen katsomaan.
Digimaailma on mahdollistanut meille kaikille tallentaa elämäämme sanoin, kuvin ja videoin. Ja mahdollistanut vielä levityksenkin, jos niin haluaa. Voimme kaikki olla oman elämämme ingridejä.
Näihin tuoleihin on kiva päättää tämä tarina. Voin mielessäni kuvitella Ernest Hemingwayn tuolilla istumassa. No, en minäkään tuossa Peterzenin laiturilla istu ja kirjoittele, vaan proosallisesti pöydän ääressä taltioin tarinaani. Kuva on viimekesäiseltä Kustavin reissulta.
Ja nyt on pakko kysyä. Taltioitko sinä arkielämääsi / elämääsi? Kirjoitatko päiväkirjaa? Otatko kuvia? Bloggaatko :) ?
Onnistuneita taltiointeja kaikille!
** Tuulia
